6.12.2015

Kansa valoisin mielin töihin Suomen pelastamiseksi!

Suomen 98. itsenäisyyspäivänä 2015 mieleni täyttää kiitollisuus siitä, että olen saanut syntyä itsenäiseen isänmaahan ja saanut kasvaa, kouluttautua ja tehdä työtä tässä turvallisessa, kansanvaltaisessa, perusarvoiltaan ja kansalaisvapauksiltaan rikkaassa maassa.

Kuulumme kansana tulotasoltamme, koulutukseltamme, sosiaalisten etuuksiemme ja tasa-arvomittausten, kansanterveyden tasomme ja kansalaisvapauksiemme puolesta maailman parhaisiin kansoihin. Yhteisöllisyytemme, työteliäisyytemme, ahkeruutemme ja rehellisyytemme puolesta kuulumme maailman eturivin kansoihin. Olemme antaneet merkittävän panoksemme YK:n rauhanturvaamistehtävissä ja monissa muissa maailmanjärjestön yhteisissä ponnistuksissa paremman maailman luomiseksi. Olemme siis hyvin yhteistyökykyinen ja kansainvälinen kansakunta.

Yhteiseen iloon ja juhlintaan saavutustemme johdosta on siis aihetta. Hyvällä syyllä voimme nauttia itsenäisyyspäivän juhliin osallistuen tai niitä medioista seuraten ja hoitaa suhteitamme lähimmäisiin ja kanssaihmisiin. Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa koti, kotipaikkakunta, maakunta ja kansakunta yhdistyy, vaalii ja lujittaa suhteitaan monilla eri tasoilla.

Presidenttiparin juhlavastaanottoa seurattaessa välittyvät lähettiläiden kautta suhteet ulkovaltoihin ja maailmaan.

Kiitollisina voimme todeta, että Suomi on jälleen saanut kokea turvallisen rauhan vuoden. Ulkopolitiikkamme on siis hoidettu edelleenkin hyvin. Siitä kuuluu kiitos valtioelimille ja koko kansalle, joka toimii taustavoimana valtioelimiä arvioinneillaan ohjaten ja tarvittaessa kiittäen.

Olemmeko hukkaamassa itsenäisyytemme?

Maailman ollessa melkoisessa myllerryksessä on syytä kysyä, mikä on Suomen tila kansakuntana ja osana yhdentyvää Eurooppaa ja maailmaa? Voitaneen todeta se itsestään selvyys, ettei Suomella enää mene hyvin. Suomesta on tullut arvotyhjiö, jota islam pyrkii täyttämään.

Kansallinen yhtenäisyys on uhattuna. Paikkamme Euroopan Unionissa ja maailmassa on heikentynyt. Olemme menneet alaspäin jo seitsemän vuotta. Kriisimaiden, erityisesti Kreikan arvostelijasta on tullut monessa suhteessa Kreikkaakin heikompi valtio. Tähtäin on pahasti hukassa. Itsekkyys ja henkilökohtainen ahneus vaivaavat kansakuntaa joka tasolla. Otamme syömävelkaa 4–5 mrd euroa vuodessa, eikä ole merkkiäkään siitä, että velkaantumisen tahti taittuisi.

Kaksi vuosikymmentä vuotta on ollut aikaa etsiä vaihtoehtoista ratkaisua sille, ettei rahaamme voida enää devalvoida. Poliittiset puolueet ja ay-liike, jotka innokkaimmin vaativat EU:n ja euron nimeen, eivät ole kyenneet löytämään devalvoinnille vastinetta. Sisäinen devalvaatio, jonka useimmat maat ovat ripeästi suorittaneet, on Suomelta jäänyt tekemättä. Kansakunnan poliittinen, taloudellinen ja ammattijärjestöllinen taso on pudonnut vakaan aikuisen käyttäytymisestä teinitasolle. Se on aivan ainutlaatuista kansakuntamme pitkässä historiassa.

Suomen poliittinen ja ay-johto ovat kadottaneet uskon Suomeen

Mistä tämä päättämättömyys ja itsekkyys kertoo? Se kertoo siitä, että maamme minkään sortin johto ei enää usko Suomeen. Suomalaiset päättäjät eivät uskalla seisoa omilla jaloillaan eivätkä rohkene ajatella Suomen etua, vaan nuoleskelevat suurempia mahteja, EU:n komissiota ja Saksan ja Ranskan johtajia. Ollaan olevinaan ”Euroopan ytimessä”, ”niissä pöydissä missä päätöksiä tehdään”. Mitä hyödyttää olla edes kuuloetäisyydellä, jos ei kykene muuhun kuin apinointiin!

Historian valossa tarkasteltuna tässä ei ole mitään uutta. Kahdeksan vuosistaa Ruotsin vallan alla, sata vuotta Venäjän alaisena ja toiset sata vuotta Neuvostoliiton/Venäjän kyljessä ovat jättäneet pysyvät jäljet päätöksentekoomme.

Vaikka Neuvostotoliiton romahdettua halusimme nopeasti integroitua ”vapaaseen länteen”, emme silläkään suunnalla ole uskaltaneet ottaa itsenäisiä tai edes omaa etuamme turvaavia askeleita. Taloudessa olemme kytkeytyneet Saksan kantoihin, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olemme tyystin tuuliajolla, kun luotamme ”EU:n turvatakuisiin” ja ”Nato-optioon”, jotka kumpikaan eivät tuo meille mitään turvaa.

Surullisinta on se, että EU:n jäsenyydestä maksamme rahassa 1 mrd tappiota ja kykenemättömyydestämme uudistaa kilpailukykyä maksamme vuosittain miljardeja siitä, että tavara ei mene kaupaksi. Sen sijaan että kykenisimme uudistumaan, tappalemme keskenämme siitä mitä vielä on kansallisomaisuudestamme jäljellä.

Sipilän hallituksen on pantava ohjelman mukaiset uudistukset päättäväisesti toimeen 

Suomen kansan johtajilta, niin politiikassa kuin taloudessakin, puuttuu kyky tehdä päätöksiä. Itsekkäät päättäjät tavoittelevat paikkaa Brysselissä – Suomen etu on sivuasia. Kymmenen vuotta on ”opetettu” kansaa näkemään ”kurja tilansa”. Kansa tämän kaiken on nähnyt kauan ja vaihtanut päättäjiä saadakseen parempaa palvelua. Mutta kun taloudelliset päättäjät elävät edelleen kansalaissodan ja bilateraalisen kaupan juoksuhaudoissa, päätöksiä ei tule. Kaiken kukkuraksi ovet ovat selällään maailmalle kaikkien mahdollisten muukalaisten tulla. Ei mene montakaan vuotta kun lainan anto Suomelle loppuu ja maa on ajautunut sisällissotaan, jonka ryhmittymien määrää voi vain arvailla.

Mikä siis on kansamme pelastus? Kansa on kuluvan vuoden eduskuntavaaleissa antanut vallan vanhalle porvaristolle, siis niille jotka ovat yhteiskunnan kakkua rakentaneet ja ottanut pelivälineet pois niiltä, joiden suurimpana ”työnä”on ollut kakun jakaminen.

Tuoreimpien poliittisten kannatuslukujen perusteella Suomen kansa antaa edelleen tukensa porvaristolle. Porvariston kannatus on 75 prosenttia ja perinteisen vasemmiston vain 25 prosenttia.

Ärhäkäs punavihreä oppositio lyö hallitusta kuin vierasta sikaa. Hallitus pysyy pystyssä, kun halllituspuolueet pitävät yhtä ja tekevät hallitusohjelmassa luvatut uudistukset. Säännönmukaisiin vaaleihin on pitkä matka. Kun kansa vakuuttuu siitä, että parempaa on tulossa ja että valo kajastaa Suomen kansan edessä, kansa pysyy hallituksen takana.

Työllä Suomi nousee. Työehdot on saatava sellaisiksi, että työtä kannattaa antaa ja tehdä. Ottakoon kansa ohjat käsiinsä ja alkakoon kannustaa Juha Sipilän hallitusta ohjelmansa mukaisiin uudistuksiin, niin Suomi jo muutamassa vuodessa pääsee taas vauraimpien kansakuntien joukkoon sille paikalle kansojen perheessä mikä Suomella on jo vuosikymmenien ajan ollut.

Turvallisen tulevaisuuden kannalta tärkeintä on se, että uudistusten kautta annamme omalle suomalaiselle nuorisollemme turvallisen tulevaisuuden ja kannustamme heitä perustamaan perheitä ja synnyttämään lapsia rakkaaseen isänmaahamme.