Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Maahanmuuttajien paapominen uuvuttaa oman kansan

Valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) budjettiesitys on otettu ristiriitaisesti vastaan. Syystäkin, sillä palkansaajiin ja ihme kyllä eläkeläisiinkin kohdennetut veronalennukset ja valtion velanoton katkaisutavoitteesta lipsuminen herättävät epäluottamusta ministeri Orpon kykyjä kohtaan: käykö valtiontalouden hoidossa yhtä holtittomasti kuin Orpon "johtamassa" viime vuoden maahanmuutossa? Orpo selittää, että velanoton katkaisutavoite vain siirtyy hallitus-kauden loppuvuosille, mutta tavoite muka säilyy. Epäillä tuota sopii. Varsinkaan kun maahanmuuton kustannuksista on ministerin, hallituksen ja mediankin suu supussa. Valtionvelan kasvun selitetään johtuvan kilpailukykysopimukseen liittyvästä veronalennuksista. Onko asia näin? Mikä on maahanmuuton kustannus?

Todelliset maahanmuuton kulut piilotellaan

Katsotaanpa valtiovarainministeriön Julkisen talouden suunnitelman lukuja vuosille 2017–2020 (VM 2016, s.73–75). Turvapaikanhakijoiden vastaanottokes-kukset: vuonna 2014 81 milj.euroa, vuonna 2015 183 milj. euroa, vuonna 2016 459 milj. euroa (arvio). Lukuihin sisältyvät kuljetuskustannukset ja terveyden-hoitokustannukset. Hallinnolliset kustannukset vuonna 2015 olivat 6 milj.euroa ja vuonna 2016 24 milj. euroa (arvio). Kontribuutio (maksuosuus) Turkin rahastoon v. 2016 8 milj. euroa. Muut kustannukset ja toimet (vastaanottokeskusten toimintamenot, vastaanottoraha, sis. koulutus- ja kotouttamis-kustannuksia sekä sosiaalisia tulonsiirtoja) vuonna 2014 191 milj. euroa, vuonna 2015 193 milj. euroa ja vuonna 2016 317 milj. euroa (arvio).

Maahanmuuttokulujen vaikutus julkiseen rahoitusasemaan on VM:n mukaan vuonna 2014 272 milj.euroa, vuonna 2015 381 milj. euroa ja vuonna 2016 808 milj. euroa (arvio). EU:lta saatu kompensaatio vuonna 2015 8 milj. euroa, muille vuosille sitä ei näy olevan.

VM:n mukaan saapuneita turvapaikanhakijoita oli vuonna 2014 3651 ja 2015 32476. Positiivisen päätöksen saaneita oli vuonna 2014 1346 ja vuonna 2015 1879.

VM:n vakausohjelma perustuu vuosien 2016–2018 osalta VM:n huhtikuun 2016 suhdanne-ennusteeseen. Vuosien 2019 ja 2020 ennusteen perusura perustuu potentiaalisen tuotannon kasvuarvioon ja Juha Sipilän hallitusohjemaan, hallituksen vuoden 2016 kehysohjelmaan vuosille 2017–2020 ja vuoden 2016 talous-arvioon. Perusuran mukaan Suomen talous kasvaa vain keskimäärin 1.1 prosenttia vuosina 2016–2020.

VM:n ennusteen kansainväliset riskit liittyvät Kiinan talouden rakennemuutokseen ja kasvun hidastumiseen sekä Venäjän heikkoon taloustilanteeseen. Myös rahoitusmarkkinoilla epävarmuus tullee jatkumaan. Kotimaiset riskit liittyvät reaalimarkkinoiden kehitykseen ja työmarkkinoihin. Suomen kilpailukyky on edelleen kilpailijamaita huonompi ja markkinaosuuksien menettäminen jatkuu. Perusuraa huonompi kasvu merkitsisi kokonaistalouden pysymistä paikallaan, jolloin julkisen talouden alijäämä olisi ohjelmakaudella yli 4 prosenttia ja velkasuhde nousisi 77 prosenttiin. Korkotason nousu 1 prosenttiyksiköllä lisäisi julkisyhteisöjen omaisuustuloja n. 1 mrd eurolla ja kasvattaisi korkomenoja n. 0,5 mrd. euroa. Näin siis VM:n toteutuneet maahanmuuttoluvut 2014–2015, vuoden 2016 arvio; ennuste vuosille 2017–2020 puuttuu. Suomeen arvioidaan tulevan vuosittain 10.000–17.000 tulijaa ja maahanmuuton kustannusten sanotaan ajan mittaan laskevan nykyisestä.


Valtiolaivamme on käännettävä suojaisaa kotisatamaa kohden

Muutamia huomioita. Vuosina 2014 Suomeen tuli 3651 turvapaikanhalijaa, heistä sai positiivisen päätöksen 1346 ihmistä. Kustannukset olivat VM:n mukaan 272 milj. euroa. Vuonna 2015 tuli 32476 tuli hakijaa ja heistä sai positiivisen päätöksen 1897 ihmistä. Kustannukset maahanmuutosta olivat 381 milj. euroa. Tämän vuoden kustannuksiksi VM arvioi 808 milj. euroa. Ei riitä. Jos riittäisi, he asuisivat telttamajoituksessa ja olisivat vankasti työllistyneitä. "Sokea-Reetakin" näkee, että yksi miljardi tälle vuodelle ei riitä. Vaikka hallitus on kesästä alkaen kiristänyt maahanmuuton kriteereitä, ongelma on että kielteisen päätöksen saaneita on
vaikea saada ulos. Suomen maahanmuuttopolitiikka on edelleen liian lepsua. Suomi on aivan liian houkuttelevassa maineessa vieraalle ilmaisen elämisen maana. Ulkoministeriön on siivottava etenkin Irakissa harjoitettava Suomen liian vieraanvarainen mainonta.

VM:n tilasto antaa onneksi viitteen siitä, miksi ja ketkä ovat ns. "suvakkeja", maahanmuuton järjestäjiä ja kannattajia ja miksi heidän etunsa mukaista on pimittää oikeiden tietojen julkaisemista ja leimata arvostelijat rasisteiksi. Suomen valtio näet maksoi ns. maahanmuuton "palkansaajakorvauksia" vuonna 2014 70 milj. euroa, vuonna 2015 111 milj. euroa ja vuonna 2016 arvion mukaan 260 milj. euroa. Nämä luvut sisältyvät edellä kerrottuihin kokonaismenoihin. Jos tämä hallitus ei näiden lukujen taustoja kykene tutkimaan, sekin hallitus aikanaan tulee, joka tutkii. SPR, lääkärifirmat, yksityiset majoittajat ja hyvyyden tekijät varmaankin vielä kaikessa laupeudessaan paljastetaan.

Mitä enemmän pääkaupunkiseudulle velkarahalla ja maahanmuuton kannustamina rakennetaan, sitä enemmän pohjoinen ja itä köyhtyvät. Vuokra-asuntoja rakennetaan, koska järjestelmän ylläpitäjät vuokra-asunnoistaan hyötyvät. Mitä enemmän ulkomaista köyhälistöä pukkaa, sitä kiihkeämmin vyokrat nousevat ja asumistukimenot kasvavat. Idän ja pohjoisen väki köyhtyy, omaisuusmassat kadottavat enimmän osan arvostaan. Vanhusten hoito ja huolto kärsii. Yliopistosairaaloissa tehty tutkimustyö menettää merkitystään, kun kunnansairaaloiden kyky tarjota ajanmukaisinta hoitoa heikkenee. Ei tarvitse pohjoista ja itää julkisen vallan taholta enää enempää syyllistää. Idän ja pohjoisen jo monessa polvessa työttömien perheiden pojat jo lapsena näkevät turhaksi opiskella ja ponnistella, sillä "mitä se hyvejää", kun velkarahalla paapominen kohdistuu aivan muihin kuin omaan kansaan. Omasta kansastaan huolissaan oleva kansalainen toivoo, että Suomen valtionhallinnon johtoon saataisiin sellaisia virkamiehiä ja poliitikkoja, joiden sydän sykkisi oman kansan hyvinvoinnin puolesta. Maailma on siinä tilassa, että kaikki vastuulliset kansanjohtajat katsovat kansainvälisissä ja liittolaispöydissä itsekkäästi oman kansan parasta. Tässä muutoin niin uljaassa kansassamme on se kaksiteräinen hyve, sinisilmäisyys yhtyneenä hyväuskoisuuteen, joka estää toimimasta omaksi hyväkseen vasta kun vihollisen puukko on kurkulla. Luulisi, että nyt jo on. Siksi suuntaa on heti käännettävä valtiolaivan ohjaamiseksi kotoisia suojastamia kohden. Kansa ryhtyy töihin, kun se näkee, että heidän johtajiensa sydämissä on kansan tahtoa vastaava syke.