Hyväksymmekö, että olemme matkalla Euroopan liittovaltioon?

Itsenäisen Suomen 100-vuotispaalun tultua ohitetetuksi ja presidentinvaalitaistelun käynnistyttyä kansalaisena tahdon esittää muutamia näkohtia maamme tulevaisuuden suuntaviivoista.
On ylistetty kansakuntaamme itsenäisyydestä ja suurista saavutuksista, kun on noustu maailman kehittyneimpien maiden joukkoon. Ylistämisiin yhdyn, mutta huolenaiheita on paljon. Ensinnäkin moitin valtioelimien johtoa valtakunnansuunnittelun laiminlyönnistä ja mm. laita-Suomen hyljeksimisesta ja alhaisesta syntyvyydestä.

Kotiryssistä Brysselin lobbareiksi
Niin kauan kuin kamppailimme Suomen suunnasta ja asemasta Neuvostoliiton pelon, käsky- ja vaikutusvallan alla kansakunnan voimavarat ainakin porvari- ja sosialidemokraattisella puolella olivat keskitetyt maamme taloudellisen ja sivistyksellisen itsemääräämisoikeuden säilyttämiseen. Siihen kannustivat myös vuoden 1918 sodan kapinapuolen kannattajat, jotka Neuvostoliittoon nojaten ja siltä apuakin saaden haaveilijat uudesta vallankumouksesta. Radikaaleimmat heistä avoimesti tavoitteensa tunnustivatkin. Heistä sodan jälkeen näkyvimpinä ns. taistolaiset.
Neuvostoliitto kuitenkin kaatui, ja siitä oli Suomelle monia seurauksia: kaupan tyrehtymisen ohella kommunistisen ”nyökyttelyjärjestelmän” purkamisen laiminlyöminen. Suomihan oli viimeisimpinä kommunismin myötäjuoksun vuosikymmeninnä kytketty monin henkilö- ja omanedunajamisen sitein DDR:ään ja Neuvostoliittoon. Näitä mm. kotiryssäkytköksiä ei ole avattu eikä Tiitisen listaa ole kansalaisille avattu. NL:lle nyökyttelijöistä tuli Brysselin lobbareita ja näillä pelaavia. Kotimaa nyt jäädä saa.

Moskovan vallan alta Brysselin vallan alle
Puolue- ja valtapolitiikassa Neuvostoliiton aikana mukana olleet saattoivatkin julkisen kritiikin puuttuessa hyökätä kannattamaan EU:hun liittymistä, Brysselin vallan alle. Kotiryssistä lobbareihin. Kansanäänestyksessä saadun 57 prosentin kannatuksen turvin vietiin Suomi vauhdilla läntiseen vapaakauppa-alueeseen ja kohta myös rahaliittoon. Viimeksi mainittuun liittymisestä ei kansan mielipidettä kysytty ja EU:hun liittyminenkin toteutettiin yksinkertaisella äänten enemmistöllä, vaikka asia olisi vaatinut perustuslain mukaisen käsittelyn, koska tapahtuneiden tosiasiain perusteella voidaan sanoa, että Suomen valtion itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus otettiin pois.
Eduskunta ei ole itsenäinen lainsäätäjä, oikeuslaitos on menettänyt riippumattomuutensa ja tasavallan presidentistä on tehty lähes pelkkä itsenäisyyspäivän juhlien seremoniamestari ja EU:n tahdon kuuliainen noudattaja. Tällaiseen toimeen nimitetyn valitsemiseksi kansanvaalin suorittaminen on liian järeä toimi.
Koettujen EU-jäsenvuosien jälkeen kannatan alkuperäisen (1919) perustuslain mukaista presidentin valtaa ja alkuperäistä vallan kolmijakoa valtiomme hallintoon.

Itsenäisestä kansallisvaliosta EU:n liittovaltion maakunnaksi?
Pahimmat kansaamme koskevat tämän hetken ja ennen kaikkea tulevaisuuden ongelmat liittyvät kansallisvaltiomme tietoiseen murskaamiseen, kansan enemmistön kielen, tapojen, uskonnon ja kulttuurin väheksymiseen. Evankelisluterilainen kirkko ei puolusta omaa uskontoaan, valtio ei kirkkoamme suojele, vaan molemmat ”kansakuntamme suojamuurit” repivät materiaalisia ja henkisiä suojamuureja alas ja tekevät tilaa vieraan uskonnon ja lainsäädännön tulla. Murhemielin joutuu sotilasvalansa valtiollemme vannonut kansalainen katsomaan, kun ylimpien valtioelinten ja kirkon johdon taholta poljetaan maan pyhimpiä kansan enemmistön valitsemia ja hyväksymiä arvoja ja oikeuksia.
Vallitsee hirvittävä arvojen ristiriita siinä, että omaa valtauskontoamme halveksitaan ja ajetaan ”aikaamme soveltumattomana” alas, mutta sen sijaan puoliväkisin pyritään muuttamaan kansamme ehyt, ahkeruuteen, korkeaan moraaliin ja lainkuulisisuuteen perustuva kansamme koostumus ”monikulttuuriseksi” mm. naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksyväksi sekamelskaksi.
Muutamassa vuodessa maan yleinen turvallisuus ja kansalaisten keskinäinen rauha on järkkynyt. Kaikki ovat sodassa kaikkia vastaan. Omaa kansa omine tapoineen ja käytänteineen on pikemminkin vainon kuin suojelun alaisena.
Pahinta on, ettei taloudesta piitata mitään. Velkaa on hullun lailla, ja hyvinäkin vuosina otetaan lisää velkaa. Hallitusohjelmaan on kirjattu tehtäväksi selvittää maahanmuuton kustannukset. Sitä ei toteuteta, vaan mielummin murskataan hallitus ja ”ottopoikien” nimissä hallitaan kahden ”liittovaltiopuolueen” voimin.
On mielenkiintoista nähdä, puututaanko presidentinvaalitaistelussa ydinkysymykseen, Suomen suuntaan itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden palauttamiseksi. Seuraavan presidenttikauden aikana menemme, jos nykyinen suunta jatkuu, Saksan johtaman liittovaltion osaksi, jolloin omaisuutemme ja etelävaltioiden raskaat velat sosialisoidaan yhteisiksi.