Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


9.4.2015

Maa tarvitsee työnantajia

Päättynyt vaalikausi on osoittanut valtiosäännön sen puutteen, että valta on liiaksi keskitetty pääministerille. Kun jo varsin pian osoittautui, ettei hallitus ole toimintakykyinen, olisi eduskunta tullut hajottaa. Näin ei tehty, koska aloitteen olisi tullut lähteä pääministeriltä. Hänen etunsa mukaista oli pitää hallitus pystyssä, jotta pääministeri pääsee urallaan eteenpäin.

Yksilön etu ei saa kulkea maan ja kansan edun edellä. Siksi asia olisi korjattava ja eduskunnan hajoitusoikeus tulisi palauttaa tasavallan presidentille.

Huono hallitus on maalle turvallisuusriski. Hallituskausi meni pahasti harakoille: tuli hirvittävästi velkaa, kansa tuskastui poliittisen koneiston tyhjäkäyntiin ja menetti siihen luottamustaan.

Kansan on nyt otettava ohjat käsiinsä. Edessä on vaikea vaalikausi. Sodat riehuvat unionin reuna-alueilla, kansainvaellukset kohdistuvat Eurooppaan, myös Suomeen. Köyhtyvää unionia pitää pystyssä aggressivinen ja kansainväisistä laeista piittaamaton Venäjä, jopa ydinaseilla uhaten.

Tämä on vastuuttominta ja röyhkeintä kansainvälisen politiikan uhkapeliä sitten toisen maailmansodan.

Maailmansodan voittajien luoma turva- ja talousjärjestelmä sortui jo neljännesvuosisata sitten, mutta uuden järjestelmän luominen on vielä kesken. Järjestelmän muutoksen pohjalla kulkee talous, poliittinen valta seuraa sitä. Suomen on oltava taloudellisesti ja sisäisesti vahva säilyäkseen itsenäisenä.

Maan turvallisuuden lähtökohta on terve talous. Nyt Suomi on kilpailukyvyltään heikko. Siksi pääoma ja työ pakenevat pois. Suomi on liian hidas uudistumaan ja tulemaan markkinoille sellaisin hinnoin, että tuotteitamme ostettaisiin.

Yksityinen yritys kaatuu tällaisessa tilanteessa. Niin käy myös valtiolle. Siksi nyt on saatava eduskunta, joka uudistaa maan. Kansa on ollut jo neljä vuotta kypsä uudistuksiin, mutta hallitus ja eduskunta eivät. Velkaantuminen on pysäytettävä kilpailukykyisellä työllä.

Perusasia on työn vapauttaminen: ihmiset on päästettävä töihin. On annettava ihmisille lupa antaa työtä ja ottaa vastaan työtä. Työllistäminen tapahtuu nopeimmin pk-yrityksissä.

Ongelmat kiteytyvät kahteen kysymykseen: työn tekemiseen kilpailukykyisesti ja tuotteiden myymiseen. Jos markkinat eivät vedä, on haettava uusia markkinoita, parannettava tuotteen laatua ja laskettava hintaa. Tämä korjausliike alkaa työpaikalta. Työpaikalla ei siitä kuitenkaan voida sopia, koska valta ei ole siellä vaan Helsingissä.

Kaikkein vähiten paikallista valtaa on pk-yrityksissä. Isot päättävät pienten puolesta. Työn teettäminen on käynyt vaikeaksi. Työn teettämisen sivukulut ovat kaatuneet kohtuuttomasti pk-yrityksille. Pk-yritykselle työntekijän sivukulut ovat 60 % palkan päälle ja huonosta työntekijästä on vaikeaa päästä irti. Jos työllistäminen olisi iloasia, työnantajista ei olisi pulaa.

Maassamme on jo vuosikymmeniä vallinnut tilanne, että eduskunta on jatkuvasti säätänyt yrityksille uusia kuluja laskematta, miten yrittäjä ne kestää. Monen yrittäjän selkä katkesi jo viime lamassa.

On jo kauan vallinnut tilanne, että pk-yrittäjän asioista päätettäessä vaatijain penkki on tungokseen asti täynnä, mutta vastapuolella ei istu ketään. Mutta silti säädetään yrittäjälle uusia rasituksia. Erityisesti vasemmisto ja vihreät huutavat tyhjille seinille.

Suomi nousee sillä, että käännytään pk-yrittäjien puoleen kysymällä, millä ehdoilla työllistätte. Suomessa ei ole pulaa työntekijöistä, vaan työnantajista. Jos jonkun mielestä työn antaminen on herkkua, voi käyttää oikeuttaan ryhtyä työnantajaksi.