Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Sipilän hallitus on ylittänyt akanvirran, mutta
maahanmuutto on akilleenkantapää

Juha Sipilän hiljan vuoden täyttänyt porvarillinen enemmistöhallitus on kilpailukykysopimuksen myötä ylittänyt akanvirran. Hallitus on vuoden ajan taistellut vastakkaisia virtoja vastaan. Vajaa viikko sitten tapahtuneen Metalliliiton hyväksynnän jälkeen kilpailukykyämme nostattavaksi katsottu sopimus tuli hyväksyksi ja näin hallituksen keskeinen tavoite ryntäsi ajan virrassa eteenpäin.

Kilpailukykysopimus pani rattaat pyörimään

Onko kiky -sopimuksella myönteisiä vaikutuksia? Ilman muuta on. Sopimuksen suurin vahvuus on mielestäni siinä, että työmarkkinat kykenivät kustannuksia alentavaan sopimukseen, jatkamaan työaikaa, heikentämään etujaan, jopa alentamaan palkkojaan. SAK ja kaikki muutkin liitot ansaitsevat kiitoksen vastuullisuudestaan. Sitkeän työn tehnyt SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly sai syystäkin tasavallan presidentin Sauli Niinistön julkisen "peukutuksen" kiitokseksi ja tunnustukseksi työstään. Hyvää työtä hallituksen tavoitteiden saavuttamiseksi teki myös Lauri Ihalainen, SAK:n taannoinen puheenjohtaja hänkin.

Markkinat ovat reagoineet myönteisesti sopimukseen. Valtiovarainministeriön, Suomen Pankin ja useiden pankkien ja taloudellisten tutkimuslaitosten ennusteita on hilattu ylöspäin. Tänä ja ensi vuonna arvioidaan Suomen BKT:n nousevan vankasti yli yhden prosentin. Yleinen mielipide on pompannut ylöspäin toiveikkuuteen oman ja koko kansantaloutemme tulevaisuuden suhteen. Rakennusteollisuus, metsäala ja monet palvelut nousevat. Hallituksen lupaus noin puolen miljardin veroalennuksesta ensi vuoden alusta kasvattaa luottamusta tulevaisuuteen. Hyvä talouden mittari autokauppa on hyvässä nousussa. Monia taloudellisia etuja saanut teollisuus ja ylinkeinoelämä ovat alkaneet vastata saamiinsa etuihin aloittamalla investoinnit. Se on hyvä se. Palkansaajapuoli on antanut ja odottaa vastapalvelusta. On koko kansantaloudelle kohtalokasta, jos EK tässä asiassa pettää.

Työmarkkinasopimus osoittaa tosiasioiden tunnustamista. Kansamme on tervehdystoimiin ollut kypsä jo pari vaalikautta, mutta poliittisille puolueille totuuden hyväksyminen on tuottanut vaivaa. Sipilän hallituksen jämerä ote on tuonut oppositiosta pärskeitä vasten kasvoja, mutta sitkeästi hallitus on paineet ja välikymykset kestänyt. Eduskunta onkin heijastellut kahta eri maailmaa, oppositio mennyttä, hallitus reaaliaikaa. Reaalisuuden taju on nyt voittanut. Akanvirta on jäänyt taakse.

Luonto ravistelee – kansallismielisyys vahvistuu – poliittinen kenttä muuttuu

Poliittisen kentän muuttuminen heijastelee muutoksia ajassa. Muutos on maailmanlaajuinen. Maailmantalouden ja -kaupan hidastuminen heijastelevat maailmankellojen rassautumista. Se puolestaan kertoo yhteisen maailmamme sairastelusta ylirasituksen ja ylikuormituksen seurauksena. Meillä se näkyy luonnon oikutteluna. Tällaisia suuria ilmastollisia vaurioita oli 1850-luvulla ja 1900-luvun taitteessa. Näitä luonnon poikkeusoloja seurasi luonnon, kasviston, ihmisen ja eläinten sairastelua. Jokaista suurta mullistusta on seurannut "uuden ajan" alkaminen. 1860-luvulta alkaen alkoivat talouden monet uudistukset, elinkeinvapaus, teollisuuden ja maatalouden nousu. Oppikoulut laajenivat, kansakoululaitos syntyi. Saatiin oma raha. Säätyvaltiopäivät saatiin määräaikaisiksi. Kansalliset herättäjät lähtivät nostattamaan kansaa kansallista itsenäisyyttä kohden. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa noustiin vastustamaan venäläistä sortokautta ja vuoden 1905 suurlakon seuraksena saatiin 1906 eduskuntauudistus ja yksikamarinen eduskunta. Kymmenisen vuotta myöhemmin oltiin valtiin valmiit taistelemaan kansallinen itsenäisyys.

Mitä nyt merkitsee poliittisissa puolueissamme ilmenevä syvä hajaannus. Kolme puoluetta sai nyt "poliittisena superviikonloppuna" uuden puheenjohtajan. Suurimman huomion kohteena on ollut hallituspuolue Kansallinen kokoomus, joka luopui A. Stubbista ja valitsi johtoon Petteri Orpon. Myös RKP ja VAS. vaihtoivat puheenjohtajaa. Vuosikymmeniä yhtäjaksoisesti hallituksessa ollut RKP jäi vuosi sitten oppositioon. Se on kova paikka, etenkin kun puolue on nähnyt, että maata voidaan hyvin hallita ilman sitä.

Kansallinen kokoomus on saanut pari vaalikautta paistatella menestyksen loisteessa, joka on tullut siitä, että Euroopan unionin taloudellisten ja muiden vaikeuksien on uskoteltu olevan väliaikaisia ja että ongelmat väistyvät, kun maailmanlaajuinen taantuma päättyy. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus jankutti tätä mantraa eikä kyennyt saateenkaarihallituksensa kautta saamaan menoja kuriin, vaan elettiin ronskisti velaksi. Tämä kupla on puhjennut. Juha Sipilän porvarihallitus on vienyt menojen supistuksia läpi. Nyt ollaan kansan viime vaaleissa esittamien tavoitteiden kanssa varsin pitkällä. Kylmät tuulet puhaltavat Euroopassa ja kaikkialla maailmassa. Globalisaatiohurootista ollaan palaamassa kansalliseen ajatteluun, omasta edusta kiinni pitämiseen. Euroopalle, etenkin unionille ja sen "ihmisoikeuksien" puolustamiseen takertuneelle komissiolle, on toivottavasti suuri järkytys se, että maailmankello käy jo aivan eri tahtiin, ei vain Euroopan lähialueilla arabimaissa, vaan myös Euroopassa, myös Suomessa. Tämän tajuamisesta on mielestäni kysymys myös kokoomuksessa.

Kansainvaellus Eurooppaan ravistelee Eurooppaa – maahanmuutto Suomen hallituksen Akilleenkantapää

Kansallisen eheyden kannalta Suomen keskeisin kysymys on maahanmuutto. Uskoakseni tästä puhutaan paljon jokaisessa puolueessa, mutta julkisuuteen ei uskalleta lähteä, koska se vaatisi kypsyyttä poliittiseen rytminvaihtoon. On luovuttava huuhaa-puheista ihmisyydestä ja ihmillisyydestä "pakolaisia" kohtaan. Tarvitaan realismia. Se mitä sisäministeri P. Orpon aikana viimeisen vuoden aikana on tapahtunut, on aivan järkyttävää Suomen kansallisten voimavarojen tuhlausta. Suomi on jo astunut sille turmion tielle, jonka useimmat Euroopan kansat vuosisatojen ajan torjuivat, mutta torjunnasta on nykyisten kansainvaellusten alla luovuttu. Islamilaisen kansainvaelluksen keskellä Eurooppa näyttää varsin kykenemättömältä torjumaan terrorismia. Saman taakan alla ovat Englanti ja USA. Kuuma sota on alkanut vuonna 2001. Se jatkuu yhä kiivaampana.

Sipilän hallituksen kipein kysymys nähdäkseni nyt onkin hallitsemattoman maahanmuuton torjunta. Sisäministerinä P. Orpo ei sitä kyennyt ja tuskin halusikaan torjua. Kykeneekö hän siihen valtionvarainministerinä ja kokoomuksen puheenjohtajana, on mielestäni Sipilän hallituksen Akilleenkantapää, hallituksen heikoin kohta ja hallituksen kohtalonkysymys. Vastassa on radikaali uskontopaketti, johon mahtuu puhuminen rauhasta, mutta myös äärimmäinen, toisin ajatteleviin ja toisin uskoviin kohdistuva väkivalta. Sitä ei voiteta pelkällä myöntyväisyys- eikä alistuspolitiikalla, vaan tarttumalla lujasti kansallisiin arvoihimme ja uskontoomme.

Suomalaisten työhalut on saatava palaamaan. Ne palaavat antamalla ihmisille työtä ja suitsimalla tukia ja työn tekemisen esteitä. Kun työtä vailla olevat ja ostokykynsä heikkenemistä seuraavat suomalaiset vuodesta toiseen katsovat maahanpäästettyjen leveää elämää ja heidän sukujensa haalaamista Suomeen ja kun maahanmuuton kustannukset ovat jo yhden miljardin luokkaa vuodessa, tässä kytee kansallisen eheyden uhka ja ulkomaalaisuuden vastustamisen kasvu. Jos Sipilän hallitus onnistuu tällä vaalikaudella säästämään neljä miljardia, mutta ottaa suomalaisille muukalaisten taakkana yhden miljardin lisälaskut vuodessa, suuri osa omalta kansalta kiskotuista säästöistä valuu hiekkaan.

Kuten muistetaan, kreikkalaista Troian sodan soturia Akilleusta pidettiin haavoittumattomana, koska hänet kastettiin Styks -virrassa, mutta koska kastaja nymfi Thetis piteli kasteessa poikaa kiinni kantapäästä, se jäi suojattomaksi ja vihollinen Paris ampui kuolettavan nuolensa siihen. - Kristillinen kaste on ollut Suomen kansan suojana jo reilut tuhat vuotta. Nyt jopa kerskataan sillä, että nykyään maamme lapsista "vain" alle 70 prosenttia saa kristilisen kasteen. Suojattomia on paljon ja eripuraa kansamme keskuuteen kylvetään omien ja vieraiden toimesta. Pelkästään ongelmista vaikenemalla kansaamme uhkaavat vaarat eivät katoa.