Vihersosialistisen hallituksen aika on lopussa

Sanna Marinin (Sdp) hallituksen aika itsenäisen Suomen tuhoajana on mielestäni lopussa. Viimeinen pisara tasavaltamme vahingoittamisessa on EU:n komission luonnon ”ennallistamisasetuksen” päästäminen käsien läpi ilman vastatoimia. Suomea paljon vauraampi Ruotsi tyrmäsi esityksen. Keskusteluja Suomen ja Ruotsin kesken asiassa tuskin käytiin.

”Ennallistamistoimet” nykytiedon mukaan aloitettaisiin vuodesta 1952, jolloin Suomi oli maksanut sotakorvaukset, asuttanut 420 000 Karjalan, Sallan-Kuusamon ja Petsamon alueen evakot, suorittanut pääosin jälleenrakennustyön ja raivannut peltoa ja karjanlaitumia pakkorauhassa menetettyjen tilalle.

Sodan seurauksena Suomi oli vielä pitkälle maa- ja karjatalousvaltainen maa. Elintason nostamiseksi maaseudun asukkaat tarvitsivat karjamääränsä lisäämiseksi runsaasti uutta peltoa ja metsää. Maan vientitulojen päähankkija paperi- ja puuteollisuus ja koko yhteiskunta tarvitsivat lisää metsiä. Metsävarallisuuden lisäämiseksi alettiin kuivata soita ja istuttaa niille metsää.

Tämä kaikki perustui valtakunnansuunnitteluun ja varustautumiseen tulevaisuuden varalle niin, että väestömäärä ja varallisuus sekä kansan elintaso kasvaisivat ja Suomen itsenäinen tulevaisuus olisi turvattu.

EU:n komission ”ennallistamisasetus” tarkoittaa, että Suomen olisi palautettava maamme metsäluonto siihen tilaan, jossa se oli 1952. Miksi juuri tuo vuosi? Miksi vaatimus ei koske taajamia, kaupunkeja, suurkaupunkeja kuten Helsinkiä? Puretaan olympialaisten jälkeen rakennetut talot pois.

Eikö juuri asutustihentymissä luonto ole kärsinyt eniten? Kaupungeissahan vihreät ovat jo ennen vuotta 1952 olleet taistelevinaan jokaisesta puusta. Miksi kaadettuja puita ei nyt vaadita herätettäviksi eloon? Jos maaseutua ja metsävarallisuuttamme ”suojellaan”, eivätkö samat ihmisoikeudet, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate koske kansalais- ja kansallisomaisuutemme omistajia?

Ihmetystä herättää, eikö yhdenkään ministerimme päässä kilahtanut ajatus, että komissio liikkuu niin käsittämättömissä utopioissa, että jokaisen kansanedustajan, ministerin ja puolueen olisi pitänyt nostattaa laaja kansalaiskeskustelu? Mutta ei, juuri ne ihmiset, joiden asiaksi kansalaistemme edunvalvonta on uskottu, jättivät velvollisuutensa hoitamatta.

Olisi odottanut, että juuri tänä aikana, jolloin ikivihollisemme Venäjä on hyökännyt Ukrainan kimppuun ja uhkaa ydinsodalla koko maailmaa, Suomen hallitus erityisen tarkasti hoitaisi maamme etujen ja oikeuksien suojelun. Mutta ei, mitään pahaa hallitus ei tässäkään nähnyt. Miljardit toisensa perään syydetään muiden unionimaiden auttamiseen ja sitäkin kauemmaksi ”kehitysapuna”, mutta oman maan avuntarvitsijat ovat pahasti vailla asianmukaista hoitoa ja kohtelua. Yhtään lisämiljardia uutta velkaa emme tämän ”uudistuksen” myötä tarvitse.

Pääministeriltä on mielestäni äärimmäisen ruma laiminlyönti vaieta tästä. Hänen olisi pitänyt saattaa tämä julkisuuteen ja käynnistää siitä laaja keskustelu. Taatusti se olisi johtanut hankkeen estämiseen Ruotsin tapaan. Tämä on pääministeriltä paha virhe.

Suomi on jo satojen vuosien ajan rakentanut maatamme eri aikavälien valtakunnansuunnittelun tavoitteiden pohjalta. Maata on asutetettu aina reunoja myöten. Suurimman laajuutensa Suomi sai vuoteen 1850 mennessä, jolloin kaskenpoltto kokonaan kiellettiin ja siihen mennessä saavutettu asutusraja Venäjään nähden saavutettiin. Maastoon raja Koillis-Suomen kohdalla merkittiin 1833-1849. Tämä itäraja vahvistettiin Tarton rauhassa 1920. Tähän päättyi Suomen rauhanomaisen laajentumisen kausi. Rajasuhteissamme alkoi yhä jatkuva Venäjän aloittama väkivallan kausi.

Vuosien 1940 ja 1944 (1947) pakkorauhojen seurauksena Suomi menetti yli 10 % maa-alastaan, jonka seurauksena kansamme elinehdot ratkaisevasti huononivat. Hyvinvointimme on rakennettu pakkorauhan seurausten perustalle. Suuret ikäluokat on kasvatettu ja maamme hyvinvointi rakennettu.