Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Terve kansallishenki kansakunnan onnen perustus

EU-jäsenyytensä aikana vuodesta 1995 Suomi on menettänyt itsenäisyytensä tunnusmerkeistä mm. lainsäädäntövallan vähenemisen, oman rahamme markan, presidentin valtaoikeuksien heikkenemisen ja taloudellisen itsemääräämisoikeuden huononemisen, koska olemme sitoutuneet taloudellisesti kestämättömään tilaan muiden unionimaiden velkavastuiden kantamisesta. Myös maahanmuuton kustannukset ovat kasvaneet vuositasolla miljardien eurojen mittaisiksi ja kehitysapumme on paisunut huonoista ajoista piittaamatta. Kaikki tämä on heikentänyt mahdollisuuksia pitää huolta oman kansamme huono-osaisista.

Parhaillaan pakotuksen alla oleva 750 miljardin euron ”elvytyspaketti” on Suomen kaltaisten nettomaksajamaiden kannalta vaarallinen. Suomen pääministeri on sitouttanut Suomen valtion maksamaan apupaketista 6,3 miljardia euroa, josta summasta Suomi saa 3,3 miljardia euroa. Suomen maksettavaksi jää yli 200 miljoonaa euroa vuodessa vuoteen 2058 saakka – muut miljardien sitoumukset tämän päälle. Tätä ei voi väittää ”hyväksi diiliksi”. Suomea viedään velkaunionia kohden.

Miten syntyvyydeltään ja väkiluvultaan näin pieni kansa kykenee nämä laskut maksamaan, kun jo nyt – ilman koronatautiakin – valtion budjetin alijäämä on noin 10 miljardin luokkaa ja sama lisävelan ottotahti näyttäisi jatkuvan läpi 2020-luvun?

Miksi Suomi ei enää kykene hoitamaan asioita niin hyvin kuin autonomian aikana ja itsenäisyytemme ensi vuosisadan aikana?

Autonominen Suomi oli täysivaltaisempi kuin Suomen valtio nyt

Suomen valtio syntyi Venäjän keisarikunnan alaisuudessa 1809. Porvoon valtiopäivillä Suomi sai sisäisen itsehallinnon eli autonomian ja nousi ”kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”. Säädyt vannoivat uskollisuudenvalan keisarille ja keisari antoi hallitsijanvakuutuksen, jossa keisari Aleksanteri I, Suomen suuriruhtinas, lupasi pitää voimassa Ruotsin vallan aikaiset lait, luterilaisen uskonnon ja säätyjen erioikeudet. Suomesta kannetut verot käytettiin Suomen hyväksi.

Suomen taloudellista erityisasemaa korosti Venäjän ja Suomen välillä vallinnut tulliraja.

Alueellisesti Suomi palautui ennalleen, kun ”Vanha Suomi”, Viipurin lääni, palautettiin Suomelle 1812. Suomen Pankki perustettiin 1811. Vuodesta 1833–1949 vedettiin uusi asutusta noudatteleva valtakunnanraja Kuusamon, Sallan ja muun Itä-Lapin alueelle. Tämä itäraja vahvistettiin itsenäisen Suomen aikana Tarton rauhassa 1920.

Automiansa aikana Suomi kasvoi suuremmaksi ja vahvemmaksi kuin se Ruotsin vallan aikana oli ollut. Riistetystä Ruotsille voimansa jakaneesta maasta tuli suuri ja vahva maa, joka uuden vuosisadan alkaessa oli valmis julistautumaan itsenäiseksi. Se oli huikea suoritus valtiolta ja kansalta!

Kansallisromantiikka innosti jokaista suomalaista työhön isänmaansa hyväksi

Miten tähän tultiin? Suomen taloudellinen, kansallinen ja sivistyksellinen herätys oli käynnistynyt autonomian myötä ns. Turun romantiikan ajasta lähtien 1810-luvulta. Tunnetta korostava romantiikka oli noussut vastapainoksi valistuksen ajan yksipuolista järjenvoittoisuutta kohtaan. Romantiikka antoi sijaa tunteelle, omalaatuisuudelle ja erikoisuuksille. Erityistä arvoa annettiin yksityisten ihmisten ja kokonaisten kansakuntien yksilöllisille piirteille. Aidoimpana kansan ominaisuuksien arveltiin ilmenevän kansan kielessä, kansanrunoudessa ja rahvaan vanhoissa tavoissa.

Turun romantiikan johtaja Adolf Ivar Arwidson vaatikin, että Suomen uusi autonominen asema asetti maamme sivistyselämälle uudet vaatimukset. Henkistä kehitystä ei voitu enää nojata vanhaan päämaahan Ruotsiin, vaan autonomisen Suomen tulee perustaa olemassalonsa kokonaan itseensä ja ”ikään kuin omasta sydämestään kehittää se voima, joka on ylläpitävä hengen.” Tämän vuoksi jokaisen suomalaisen pitää edistää sitä mikä ylläpitää kansan omaa luonnetta. Ennen kaikkea suomen kieli on kohotettava sille kuuluvaan arvoon.

Suomi koki voimakkaan kansallisen herätyksen. Kansan herättäjiä olivat Johan Ludvig Runeberg, Elias Lönnrot, Johan Vilhelm Snellman, Matias Aleksanteri Castren ja Sakari Topelius. 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) keskittyi suomalaisen kansanrunouden keräämiseen ja julkaisemiseen. Yliopistoon perustettiin suomen kielen ja kirjallisuuden professuuri 1851. Keisari Aleksanteri II allekirjoitti kieliasetuksen 1863, jonka perusteella suomen kieli tuli tasavertaiseksi ruotsin rinnalla 20 vuoden kuluessa.

Seurasi valtava uudistusten kausi. Valtiollinen elämä tuli säännönmukaiseksi. Kansakoulut, oppikoulut ja opettajaseminaarit syntyivät. Oma raha Suomen markka 1860 vahvisti kansalaisten autonomiaa ja itsetuntoa.

EU-jäsenyyden aikana Suomen itsenäisyyden perustukset on pahasti hukattu

Venäläisen sortokauden alettua vuosisadan lopulla Suomen kansa ja Suomen valtio olivat kasvaneet kypsäksi valtiollisen itsenäisyyden tavoitteluun. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutettiin 1906 ja ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin 1907. Keisari kuitenkin hidasti uudistuksia ja valtiopäivät hajotettiin lähes joka vuosi. Uudistusten viivästyminen kärjisti yhteiskunnallisia vastakohtia. Boshevikkien vallankumous lokakuussa 1917 imaisi mukaansa radikaalin työväestömme. Kävimme vapaussodan ja kansalaissodan ja lunastimme itsenäisyytemme. Taistelimme 2. maailmansodassa bolshevistisen Neuvostoliiton valloitusyrityksiä vastaan ja säilytimme vapautemme.

Neuvostoliiton kaaduttua siirryimme niukan 57 % kansanäänestysenemmistön opastamana Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995. Tämän enemmistön antamalla valtuudella on Suomi viety tilaan, jossa itsenäisyytemme on kaventunut, taloutemme heikkenee, velkamäärä kasvaa ja syntyvyys on vajonnut 1860-luvun suurten nälkävuosien tasolle.

Kaikki tämä kertoo siitä, että usko Suomen kykyyn selvitä itsenäisenä kansakuntana ja valtiona on heikko. Pahinta on se, että jo niin monet eduskunnat ja hallitukset ovat nähneet päätehtäväkseen ”rakentaa Eurooppaa” ennemmin kuin Suomea, vaikka edellytykset muita kansoja vauraampana ja nettomaksajana ovat jo kadonneet.

Suomen arvot vaativat kirkastamista: terve kansallisvaltio ei uhkaa ketään

Suomen onnellinen tulevaisuus edellyttää, että unionijäsenyyden aikana heikentynyt suomalaisten itsetunto palautetaan antamalla itseisarvo suomalaisille yksilöinä ja kansana. Suomen kansan edustajien asiana ei ole ajaa EU:n, vaan Suomen valtion, maakuntien, kuntien ja kylien asiaa. Kun yksilöt kokevat elämänsä ja olonsa turvalliseksi, rohjetaan perustaa perheitä ja hankkia lapsia.

Suomi vietiin tavoitellusti eurooppalaiseen integraatioon salakavalasti jo 1980-luvun lopulta alkaen ottamalla käyttöön halpakorkoiset valuuttalainat. Ne lamauttivat suomalaisten pankkien terveen toiminnan. Rahan liikatarjonta heikensi Suomen markan, pakotti myöntämään vakuudettomia luottoja ja lopulta lamautti talouden. Tämän päälle tuli oikeusvaltion häpeätahra ”Mauno Koiviston konklaavi”, jolla pelastettiin isot yritykset ja velkalaman maksajiksi pantiin pk-yrittäjät. Maksamme vieläkin hirvittävää hintaa tästä väärästä valinnasta. Heidän jälkeensä on menetetty toinenkin työstä ja ihmisarvoisesta elämästä syrjäytetty sukupolvi, joka on pantu väistymään muukalaistyövoiman ja sosiaalisen maahanmuuttoväestön tieltä. – Miten tällaisiin tekoihin syyllistynyt maa voi syyttää eräitä muita unionimaita oikeusvaltion loukkaamisesta?

Tämä kehitys on tapahtunut Suomen valtion tietoisten valintojen seurauksena. Olemme kansana tehneet hyväuskoisesti vääriä valintoja, paljon pahempia kuin menneinä vuosisatoina. Eurooppalaiseen rahaan siirtymisellä – kansalta neuvoa kysymättä – teimme suuren virheen. Kansalaisille uskoteltiin, että ilman devalvointeja pystymme huolehtimaan kilpailukyvystämme. Lupaajat, ammattijärjestöt ja poliittiset puolueet ja valtiojohto eivät ole kyenneet vastaamaan huutoonsa. Nyt olemme niin syvällä velkaisuuden suossa, että siitä noustaan vain tasapainottamalla budjetit, leikkaamalla ulkomaille ”avustuksina” jakalemaamme velkarahaa, heikentämällä houkuttavuutta tulla Suomeen elämään kansamme siivellä, säännöstelemällä tuontia, palauttamalla kansalle työ ja - alentamaan elintasomme varallisuutemme edellyttämälle tasolle.

Suomen valtion ja kansan vahvuus on suomalainen työ ja kulttuuri

Vitsaukset tulevat ja menevät. Valtiojohdon, puolueiden ja kansanjohtajien ja runoilijoiden on jatkettava Suomen kertomusta ja visioimalla tulevaisuutta. Tämä ahkera jumalaapelkäävä kansa on luonut korkean elintason tässä kauniissa maassa. Tämä maa on suomalaisten rakentama ja se kuuluu meille. Meillä on oikeus ja velvollisuus edelleen rakentaa ja puolustaa sitä. Sotien jälkeen suomalaiset ovat aina tarmolla tarttuneet työhön ja nostaneet maan. Nyt käytävässä unionin sisäisessä sodassa tarvitaan kansallista kulttuuria ja kansallista herätystä.

Eurooppa rakentuu rauhantoisten kansojen ja valtioiden varaan. Kansallishenki on terve kasvuvoima. Euroopan unioni selviytyy eteenpäin, kun ja jos se antaa tilaa terveille kansallisvaltioille. Terve kansallisvaltio on se, joka ei uhkaa saati alista toista. Nykyinen EU ei ole terve pyrkiessään kiristämään rahalla ja pakotteilla jäsenvaltioitaan. Näin toimiessaan se toimii imperialistisesti, kun se talouspakotteillaan ja yhteisillä veloilla alistaa pieniä ja ajaa isoimpien jäsenvaltioiden etua.

Tällainen ”liittovaltioyritelmä” voisi ottaa oppia USA:sta, joka runsaan 200 itsenäisyysvuoden aikana ei ole kyennyt kasvamaan yhteen. Kristillis-kansallisen eurooppalaisperäisen konservatismin ja globaalin liberalismin välinen kuilu on sovittamaton. Vastaavanlaista tulevaisuuttako Eurooppa haluaa? Tuskin, jos kansoilta silmiin katsoen kysytään.