Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Lyömättömän kansallisen armeijamme suuri juhlapäivä 27.4.

Kansallista veteraanipäivää vietetään sen kunniaksi, että 27.4.1945 Suomi oli vapautettu vieraista joukoista, kun viimeisetkin saksalaissotilaat oli karkotettu Käsivarren Lapista ja Lapin sota ja samalla toinen maailmansota oli Suomen osalta päättynyt.

Kansallinen veteraanipäivä tekee kunniaa lyömättömälle Suomen armeijalle, lotille ja kotirintamalle, yhtenäiselle kansalle, joka puolusti maataan kolmessa sodassa, talvisodassa 1939–1940, jatkosodassa 1941–1944 ja Lapin sodassa 1944–1945 ja säilytti näissä vapautensa.

On sanottu, että näissä sodissa Suomi toistamiseen lunasti itsenäisyytensä. Isänmaata pirstottiin, mutta kansa ja isänmaa säilyivät yhtenäisenä, puolustustahtoisena ja puolustuskykyisenä; armeijaamme ei missään vaiheessa lyöty, vihollinen ei päässyt tavoitteisiinsa itse sotatoimissa, suurvaltavihollinen pysäytettiin ja näin lunastettiin rauha ja itsenäisyyden säilyminen.

Olisiko maailmansota osaltamme voitu välttää?

Miksi Suomi joutui mukaan toiseen maailmansotaan? Olisiko sota voitu välttää? Ei.

Suomi oli jo lähes tuhat vuotta sitten liitetty eurooppalaiseen kulttuuripiiriin valtiollisin, uskonnollisin ja kulttuurisitein. Ruotsin ja Venäjän välinen kilpailu Itämeren herruudesta ja pohjoisten erämaiden asuttamisesta vei maat tämän tästä sotaan. Suomi rajamaana joutui ottamaan vastaan Venäjän iskut ja puolustamaan Ruotsin valtakuntaa kohtuuttomankin suurin panoksin. Sota sodalta valtakunnan itäraja – Suomen raja – siirtyi itäänpäin asutuksen laajenemisen mukaisesti. Vasta Tarton rauhassa 1920 itsenäinen Suomi sai lähes asutuksensa mukaiset rajat niin, että itäraja kulki Rajajoelta Petsamon alueen Suomeen liittäen edelleen Jäämereen.

Saksan tappioon päättynyt ensimmäinen maailmansota alisti Saksan. Rauhassa Saksalle langetettiin niin mittavat sotakorvaukset, että Saksa olisi maksanut niitä vuoteen 1988 asti. Köyhyys, kurjuus ja kohtuuttomalta tuntunut alistaminen antoi perustan kansallissosialistisen puolueen nousulle. Liikkeessä yhtyivät kiihkomielinen kansallishenki ja sosialismi. Hitlerin johtama puolue NSDAP julisti saksalaisen ihmisen ja saksalaisen valtion kunnian palautusta. Hitlerin kansallissosiaistinen puolue sai yksinvallan 1933. Sotaan valmistautuminen alkoi.

Suomen rajanaapuri Venäjä oli kokenut Leninin johtaman kommunistisen vallankumouksen marraskuussa 1917. Keisarivalta oli kaatunut. Kommunistisen valtion luominen oli alkanut. Tässä sekasorrossa Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917. Lenin myöntyi Suomen itsenäisyyteen odotuksin, että Suomessa työväestö suorittaa vallankumouksen ja tuo Suomen kultalautasella Neuvostoliiton osaksi.

Leninin Venäjä tuki Suomen punaisten vallankumousta. Leningradissa 1918 perustettu Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) valmisteli vallankumousta Suomesssa ja siksi puolue oli Suomessa laiton, mutta se esiintyi peitejärjestöjen kautta eduskuntavaaleihin. Häviöön päättynyt vallankumousyritys 1918 piti kommunistien keskuudessa katkeruutta yllä koko maailmansotien välisen ajan. Neuvostoliitto tuki heitä. Valkoisen Suomen itsenäisyys oli Neuvostoliitolle vastenmieinen asia.

Rajamaa Suomi joutui kahden suurvallan pelinappuaksi

Kommunismi ja natsismi olivat aatteiltaan verivihollisia. Kummallakin oli maailmanvallankumouksen päämäärä. Siksi suuri yllätys oli, kun ne 23.8.1939 solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen ja salaisessa lisäpöytäkirjasssa jakoivat Euroopan. Baltian maat ja Suomi sekä Itä-Puola annettiin Neuvostoliiton etupiiriin. Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan syyskuussa 1939. Neuvostoliiton painostus Baltian maita ja Suomea kohtaan jatkui syksyllä 1939. NL esitti Suomelle aluevaatimuksia, mutta Suomi ei niihin suostunut. Marraskuun 30. päivänä NL hyökkäsi Suomeen koko itärajan pituudelta valtavalla ylivoimalla tavoitteenaan katkaista Suomi Oulun korkeudelta kahtia ja vallata koko maa.

Suomi taisteli yksin ylivoimaista vihollista vastaan. Maa yhtenäistyi torjumaan vihollisen. Työmarkkinaosapuolet solmivat ns. ”tammikuun kihlauksen”. Suojeluskunnissa hyvin koulutetut sotilaat yhdessä rajajoukkojen ja armeijan kanssa sekä lottien tukemana saavuttivat torjuntavoiton. Rauha solmittiin 13.3.1940 ankarin ehdoin. Suomen armeijan hallussa olevat Karjalan kaupungit Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala oli luovutettava Pietari Suuren rajaa noudatellen. Karjalan armeijan itäisimmät joukot joutuivat marssimaan 100 km länteen saavuttaakseen uuden rajan.

Talvisodassa kaatui 23.000 ja haavoittui 43.000 sotilasta. Siviilitappiot olivat yli 1000 kuollutta. Luovutetulta Karjalan ja Sallan–Kuusamon alueelta evakuoitiin ja asututettiin muuhun Suomeen 420.000 ihmistä. Kotinsa menettäneet eivät halunneet jäädä Neuvostoliiton alaisuuteen. Kaikesta tästä selviydyttiin.

Välirauhan epätoivo vaihtuu ”riemusotaan” Saksan rinnalla

Moskovan rauha koettiin eäoikeudenmukaisena. Alettiin heti puhua välirauhasta, sillä maailmansota riehui Euroopassa ja Suomi koetti järjestää elämäänsä ”puukko kurkulla”. Neuvostoliitto kotikommunistiemme tukemana koetti provosoida suomalaisia virheisiin, joiden perusteella NL olisi voinut pyrkiä tavoitteeseensa, Suomen valtaukseen.

Suomi oli kauppapoliittisesti saarroksisa. Saksa oli sulkenut Tanskan ja Norjan valtauksen myötä Tanskan salmet. NL oli vihamielinen. Suomi saattoi käydä kauppaa vain Saksan kanssa. Koska Saksan ja NL:n hyökkäämättömyyssopimus oli edelleen voimassa, Saksa oli pidättyväinen kaupassa ja aseiden myynnissä.

Kesän 1940 aikana Sakssa alkoi olla myötämielisempi Suomea kohtaan. Kauttakulkusopimus saksalaissotilaiden kuljettamiseksi Norjasta Saksaan Suomen kautta solmittiin elokuussa ja ensimmäiset joukot ilmestyivät Suomen rannikolle 21.9.40. Saksa valmistautui hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Tämän ns. Barbarossa-suunnitelman Hitler allekirjoitti 18.12.40. Suomi alkoi liukua mukaan ns. kanssasotijana, joka tarkoitti sitä, että Suomi kävisi omaa erillissotaansa Saksan rinnalla mutta omin tavoittein. Vähimmäistavoite oli ottaa takaisin Moskovan rauhassa menetetyt alueet.

Jatkosota Saksan kanssasotijana oli hyvä valinta

Yöllä 22.6.41 Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Liikekannallepano Suomessa oli toteutettu kesäkuussa. Pohjois-Suomen suomalaisjoukot oli alistettu saksalaisille. Saksalaiset koneet käyttivät Suomen lentokenttiä. Neuvostoliitto pommitti Suomea 25.6.41. Suomi katsoi joutuneensa hyökkäysen kohteeksi ja sotaan. Sodan tavoite oli vallata menenetyt alueet takaisin. Sodanpäämääriin liittyi pian edullisten rajojen saaminen ns. kolman kannaksen tasalta; ”lyhyt raja, pitkä rauha”.

Suomi valtasi menenetyt alueet syyskesään mennessä ja ylitti vanhan rajan. Itä-Karjalan miehitys ulottui Petroskoihin, jolle annettiin nimi Äänislinna. Suomen erillissodan ilmentymä oli, ettei Suomi liittynyt Leningradin saartoon, vaikka Hitler sitä pyysi.

Saksan tappiokierre alkoi Stalingradista. Suomi pysytteli sivussa pääsotanäyttämöstä ja odotteli muualla tapahtuvaa ratkaisua.

Neuvostolitiito aloitti suurhyökkäyksen Suomeen kesäkuun 9. päivänä, kolme päivää Normandian maihinnousua myöhemmin. Suomi joutui perääntymään. Viipuri menetettiin 20.6.44. Joukot vedettiin järjestäytyneesti Itä-Karjalasta. Ratkaisevat taistelut käytiin Tali-Ihantalassa. Suomen tykistö näytti tulivoimansa, kun 240 tykkiä paahtoi samaan kohteeseen, jossa suurvaltavihollinen järjestäytyi hyökkäykseen. Risto Rytin Hitlerille antama lupaus, että Suomi pysyy Saksan rinnalla niin kauan kuin Ryti on presidenttinä, toi Suomelle mittavaa aseapua. Merkitävä uusi ase olivat panssarinyrkit ja Kuhlmeyn pommituslaivue. Saksan ja Suomen yhteistyö piti yhä.

Neuvostoliitto oli vaatinut 22.6.44 Suomelta ehdotonta antautumista. Puna-armeijan pysäyttäminen johti siihen, ettei NL enää vaatinut tätä. Heinäkuun puolivälissä puna-armeija ei enää päässyt uusiin läpimurtoihin ja se alkoi vetää joukkojaan pois. Stalilla oli kiire Berliiniin.

Eduskunta katkaisi 2.9.44 suhteet Saksaan ja suostui rauhannevotteluihin. Presidentti Risto Ryti erosi ja Mannerheim nimitettiin presidentiksi. Aseleposopimuksen mukaan aseiden piti vaieta 4.9.44, mutta vastapuoli lopetti tulen vasta seuraavana aamuna. Välirauhansopimus tuli voimaan 19.9.44. Aluemenetykset olivat samat kuin Moskovan rauhassa Petsamon alueella lisättynä.

Suomen tappiot jatkosodassa olivat noin 56.000 kaatunutta ja 142.000 haavoittunutta.

Saksalaiset oli karkotettava parissa viikossa. Seurasi Lapin sota, jota päättyi vasta 27.4.45.

Lapin sodan tappiot suomalaisille: 774 kaatunutta, 262 kadonnutta, 2904 haavoittunutta, yhteensä 3940 miestä. Saksalaisten tappiot: 1000 kaatunutta, 1305 vangittua ja yli 2000 haavoittunutta, yhteensä noin 4400 miestä.

Mikä oli rintamatilanne sodan lopussa?

Suomen sotien asiantuntijan Ari Raunion mukaan (2004, 279) suomalaisjoukkojen panssarintorjuntakyky kehityi torjuntataistelujen aikana ajan vaatimusten mukaiseksi. Panssarinyrkkejä tuotiin Suomeen yli 24.000 kpl ja panssarikauhuja yli 1500 ja jälkimmäisiin yli 15.000 aamusta. Ajanmukaisia 75 mm:n panssarintorjunatykkejä Suomi sai 83 kpl ja niihin 150.000 ammusta. Panssaridiviosioona sai 40 Stu-40 rynnäkkitykkivaunuja 29 kpl, uusia Pz4 -panssarivaunuja 15 ja kolme T-34 panssarivaunua. Materiaaliapu sisälsi myös 128 kenttätykkiä ja 208 ilmatorjuntatykkiä. Kenttiätykistön kalustotappiot korjaantuivat käytännössä täysimääräisesti. Patteristoja oli syksyllä 260 kappaletta, kun niitä kesäkuun 22. päivänä oli ollut 261. Raskaan, kaliiperiltaan 150–155 mm:n tykistön ammuksia saatiin Saksasta yli 137.000 ja erilaisten ilmatorjuntatykkien ammuksia yli 600.000. Ilmavoimat saivat 81 hävittäjää, jonka seurauksena rintamalaivueissa oli torjuntataistelujen tappioista huolimatta syyskuun alussa kolmekymmentä konetta enemmän kuin kesäkuun alussa.

Edelleen Ari Raivio kertoo, että Suomen hallituksen pohtiessa tasavallan presidentin Suomen marsalkka Mannerheimin johdolla Neuvostoliiton esittämiä ankaria välirauhansopimuksen ehtoja 19. syyskuuta 1944 varhain aamulla selvitti päämajoitusmestari kenraaliluutnantti Akseli Airo rintamatilannetta seuraavasti. Airon mukaan Suomi voisi suotuisimmissa oloissa torjua vielä yhden Neuvostoliiton suurhyökkäyksen. Taistelumateriaalia ja ampumatarvikkeita oli noin kolmen kuukauden taisteluun. Tiedustelupäällikkö, eversti Aladir Paasonen puolestaan totesi, että sillä hetkellä Suomen rintamalla olleiden neuvostojoukkojen määrä ei mahdollistanut pikaista suurhyökkäystä. Uuden ylivoimaisen hyökkäysjoukon kokoaminen Karjalan Kannakselle veisi kuitenkin vain muutamia viikkoja. Lisäksi Suomen strategisessa asemassa oli odotettavissa merkittävää heikknemistä neuvostojukkojen ottaessa haltuunsa Suomenlahden etelärannan.

Johtopäätös kunniakkaista sodistamme: kuulumme länteen, velvollisuutemme
on suojella maatamme ja läntistä kulttuuripiiriämme

Noista 1944 syksyn tilannearvoista voi vetää johtopäätöksiä Suomen viimeaikaisiin ratkaisuihin. Neuvostoliiton sorruttua Suomi teki nopeat johtopäätökset irrottautumisesta Venäjästä ja nopeasta suuntautumisesta länteen sekä amerikkalaiseen aseistukseen. Myös taloudellinen ja kulttuurinen sitoutuminen Saksaan, Euroopan unioniin ja yhteiseen rahaan ovat historian valossa ymmärrettäviä, oikeita ja perusteltuja.

Raskaan maahanmuuton ja monien eripurien repiessä Eurooppaa saattaisi olla paikallaan Suomen ryhdistyä ja yhtenäistää rivejään yhteisten kansallisten etujen edellyttämällä tavalla. Olemme edelleenkin Euroopan etuvartiossa, läntisen kulttuuripiirin pitkän rajan yhtenä suojaajana. Historian valossa ei voida sulkea pois sitä tosiasiaa, että Venäjä on edelleenkin vastakkaiseen kultuuripiiriin kuuluva suurvalta, joka sen paremmin Suomen kuin muidenkaan rajanaapuriensa kohdalla ei ole luopunut suurvaltaunelmistaan.

Keskeinen kysymys sotien aikana ja nyt on se, että olemme kansallisvaltio. Meillä on kansallinen armeija, jonka iskukykyyn ja puolustukseen meidän pitää aina voida luottaa. Suomea ja suomalaisia eivät puolusta ketkään niin hyvin kuin me suomalaiset.

Veteraanisukuolvien työn ja uhrin velvoittavina muistakaamme olla valveilla. Kiittäkäämme joka päivä sotasukupolviamme korkeasta velvollisuudentunnostaan ja uhristaan, jonka ansiosta Suomen siniristilippu liehuu. Suomen valintoja kaikissa maailmansodan vaiheissa voi pitää hyvin perusteltuina.

Hyvää Kansallista veteraanipäivää kaikille suomalaisille!