31.3.2012

Rakennetaan hyvä Suomi vieläkin paremmaksi

Kiitollisena isänmaastani, aurinkoisesta päivästä täällä jo taasen Jäämerelle kurkottavasta Pohjolan Valkeasta kaupungista Oulusta haluan kiinnittää nyt huomion  maamme ja kansamme hyviin puoliin, kuten luonnonkauneuteen ja puhtauteen, mittaviin luonnonvaroihin, ahkeraan ja työteliääseen kansaamme, joka vuosituhansien kuluessa on rakentanut tämän maan ja sen korkean elintason, sodissa tätä maata puolustanut ja jälleen uudelleen rakentanut. Näin se on osoittanut syvän rakkautensa tähän maahan ja yhteiskuntaan, jonka nykyisetkin sukupolvemme haluavat säilyttää ja kenties vieläkin paremmaksi kehittää.

Tämän arvoperustuksen uskon olevan meille kaikille yhteinen, mutta keinoista vallitsee erilaisia näkökantoja. Puolueita ja yksilöitä, hallitusta ja oppositiota raastelee kiista siitä, miten suhtautua Euroopan unioniin, rahaliittoon ja ylivelkaantuneiden maiden auttamiseen ja - myös itsemme ja oman kotiseutumme auttamiseen.

Tästä, omasta hyvinvoinnistamme tässä maassa, on kysymys myös EU:sta ja eurosta puhuttaessa.  Sillä mitä kauempaa idästä ja pohjoisesta Suomen etua katsoo, sitä ongelmallisemmaksi tulee kysymys suhtautumisesta euroon ja euromaiden talousongelmiin.

Euromaiden velkaantuminen johtaa Euroopan ja myös Suomen kriisiin

Juuri tämä, kysymys euroyhteisön jäsenyydestä ja siitä johtuvat ongelmat ovat tehneet minusta, alun alkaen EU-jäsenyyttä lämpimästi kannattavasta ja sen ihanteisiin koukkuun menneestä ihmisestä eurokriittisen,  perussuomalaisen puolueen jäsenen, viime kevään eduskuntavaalien ehdokkaan ja nyt  kunnallisvaaliehdokkaan Oulun kaupungissa. Kunnallisvaaliehdokaspäätökseni tehtyäni katson olevani velvollinen sanomaan joitakin näkökohtia Suomen tilasta. 

Pahin ongelma on kuten kaikki tietävät euromaiden velkaantuminen. En usko, enkä ole vuosiin uskonut, että euroa voidaan pelastaa. Ongelma pahenee jokaisen lisäpaketin jälkeen. Jokainen lisätuki auttaa suurten euromaiden saamisten osittaista pelastamista. Pankkien velat pannaan veronmaksajien piikkiin. Ne joilla on eniten pelissä, Saksan  ja Ranskan pankit, koettavat jatkaa takauspeliä, koska jokainen uusi “takauspaketti” antaa niille aikaa viedä rahojaan suojaan hukkuvista kohteista.

Näinhän tehtiin Suomen 1990-luvun lamassa. Yksi pankki kaadettiin, perustettiin roskapankki ja kiinteistönhoitoyhtiö, johon velkojen takaajien omaisuus rysäytettiin ja sieltä sitä on kavereille ja hyväveliverkostoille myyty toverihintaan tänne asti. Ja peli jatkuu. Ei se ole loppunut.

Valvontakomissio tulee, kun aika on kypsä

Euroopassa ja Suomessa on jo katsottava kauemmaksi, sinne missä takaajavastuut alkavat todella pelata. Takaaja ei koskaan pääse vastuustaan ellei maksa. Tämän tietää jokainen yksityiseen velalliseen kohdistuen, ja sama pätee valtioihin nähden. On ollut pötypuhetta, ettei esim. Kreikka voi antaa vakuuksia, saaria, kiinteistöjä, valtion laitoksia ja muita omistuksia. Kyllä se voi antaa, mutta miksi se antaisi, koska suurvallat Saksa ja Ranska eivät niitä vaadi. Miksi vaatisivat, kun  niiden pankkien saamisista on pääasiassa kysymys. Helpoimmin saatavat saa kaatamalla vastuut koko Euroopalle. Näitä ovat nämä takauspaketit. Jokainen hätäapupaketti lisää myös suomalaisten velkavastuuta, joka aikanaan astuu esiin ja vaatii tulla ostetuksi pois. Velka on takaajan maksettava. Valvontakomissio tulee aina, kun aika on kypsä. Kansa ei veloistaan maksamatta pääse. Kriisinhallintajoukot palvelevat tarpeen tullen myös Euroopan sisäistä järjestystä.

On lapsellista uskotella, ettei nyt käsillä oleva 800-900 miljardin takuupotti kasvata Suomen vastuuta. Jos paketti ei ole kasvanut, silloin paketin  käärijät ovat huijanneet. Ja näinhän siinä on käynyt. He eivät ansaitse kansalaisten luottamusta, saati kunnioitusta. Ei Suomessa eikä unionissa.

Kataisen hallituksen nauttima luottamus murenee

Kataisen kuuden puolueen sixpack-hallitus on osoittautunut lempinimensä arvoiseksi. Istutaan aivan kuin kaljaringissä ja puhutaan pehmeitä ja ollaan päättävinään “päättäväisesti”, mutta toimitaan juuri niin kuin kansainvälinen pääoma käskee. Kun olen seurannut varsin tiiviisti vuosien ajan eduskunnan kyselytunteja, olen tehnyt havainnon, että niin lepsua ja yleisarvosanaltaan heikkoa hallitusta kuin tämä Kataisen hallitus on, ei ole aiemmin ollut.

Hallituksessa on niin  kokemattomia ja omaa alaansa huonosti tuntevia ministereitä, että maan ei uskoisi olevan näin köyhä asiantuntijoista. Kaiken lisäksi pääministeri Katainen vakuuttaa luottavansa “absoluuttisen faktasti” jopa ministeri S. Walliniinkin, joka mielestäni huijasi paitsi pääministeriä, myös puolustusvoimain komentajaa ja koko eduskuntaakin väittäessään, että “armeijauudistus” eli armeijan alasajo toteutettiin puolustusvoimain päätöksellä ja sen tarpeista käsin. Näin ei ollut, vaan uskottavuus meni siinä, että kielipolitiikka nousi hallitsevaksi. Koko hallituksen taakaksi tämä asia muodostui, kun “uudistus” vanhasta käytännöstä poiketen tehtiin hätäisesti ja epäparlamentaarisesti oppositio unohtaen. Maanpuolustuksen kannalta tämä oli vastuuton ratkaisu. Jos kiire oli perustana, sillä hallitus tunnusti ajaneensa asiat hätäratkaisuihin. Koskaan ei saa olla niin “hätä“, että kansakunnan turvallisuus joudutaan saattamaan uhanalaiseksi.

Suomen hallittava Suomea ja ajettava sen etua

Hyvin huolestuttava ja samalla hallituksen tilaa paljastava asia viime torstain eduskunnan kyselytunnilla oli ministeri A. Stubbin (ruots.) hyökkäys edustaja Jussi Halla-ahoa (ps) vastaan tämän kysyttyä Suomen kerjäläisongelmasta. Halla-aho näki kaduilla kerjäävien romanialaisten kerjäämiseen liittyvän järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa, naisten alistamista ja ihmisoikeuksien loukkaamista. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) myönsi näkevänsä asiassa paljon ongelmia, jotka vaativat tutkimista. Kokoomuksen Ben Zyskowicz puhui vahvasti ongelmaa vastaan ja sanoi etteivät kerjäläiset kuulu suomalaisen yhteiskuntaan. A. Stubb - Eurooppa-ministerimme - nousi arvostelemaan kysyjää sanoen jo kysymyksenasettelun olevan sopimaton ja kokonaista “kansakuntaa loukkaava”, koska romanitkin kuuluvat Eurooppaan ja EU:hun, niin asia on muka myös Suomen.

Halla-aho oli mielestäni aivan oikeassa vaatiessaan Romanian sulkemista ulos Schengen -jäsenyydestä siksi kunnes se pystyy saamaan romaniasiansa kuntoon. Olin järkyttynyt Stubbin näkemyksestä, ettei romaniongelma edes kuulu Suomen parlamenttiin. Olen viime aikoina ollut hyvin pettynyt Stubbin käytökseen ja politiikkaan. Hänellä on selvästikin suomalaisiin ja erityisesti perussuomalaisiin kohdistunut asennevamma. Mies liitelee globaaleissa pilvissä, jonne hän on Eurooppa-ministerin ominaisuudessa itsensä nostanut.

Oma outo lukunsa on tapaus S. Wallin. Hän on lopulta tehnyt hyvän ratkaisun päättäessään antaa jatkossa enemmän aikaa perheelleen - 6-vuotisen suunnitelmansa mukaisesti. Harva näin hyvin pystyy uraansa ennalta suunnittelemaan.

Suomen paras puolustaja on perusarvoiltaan ja sielultaan suomalainen

Puolustuskysymys ja poliisiasiat ovat maassamme niin huolestuttavalla tasolla, että molemmat asiat vaativat laajan julkisen keskustelun ja parlamentin avoimen käsittelyn. Karjalan maakuntavaruskunnan lopettaminen ja vasta hiljattain laajasti uudistetun Kauhavan varuskunnan sulkeminen ovat niin hätiköityjä ratkaisuja, että niitä ei voida hyväksyä.

Perussuomalainen puolue ansaitsee kiitoksen tarmokkaasta työstään näissäkin asioissa. Edustajat Timo Soini, Pirkko Ruohonen-Lerner, Jussi Niinistö, Jussi Halla-aho, Pentti Oinonen, Mika Niikko, Vesa-Matti Saarakkala ja Pirkko Mattila nousevat mielessäni vahvasti esiin viime aikaisessa eduskuntatyössä. Puolueen eduskuntaryhmä on hyvin niittautunut ja kasvanut yhteen. Käytöshäiriöitäkin on ollut, mutta ne asettunevat kokemuksen karttuessa. Ryhmä on osoittanut, että oppositiossakin voi palvella isänmaata.

Kun toinen oppositiopuolue keskusta on ominut perussuomalaisten tavoitteita, tätä voi pitää tunnustuksena. Kepukin palaa juurilleen. Syksyn vaalit osoittavat, löytääkö se enää sinne tiensä, kun se on jo niin kauaksi kotoa kulkenut.

Mutta perussuomalaisten tie on selkeä ja tehtävä kirkkaana silmien edessä. Pidetään koko Suomi asuttuna, kansa puolustustahtoisena ja maa puolustamisen arvoisena. Tämä kaikki on meistä itsestämme kiinni. Suomen paras puolustaja on suomalainen.