Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


1.6.2012

Työ Suomen hyväks` uhratkaamme!

Hyvinkään surmatyöt ovat taas tarjonneet poliitikoille ja muille “keskustelijoille” tilaisuuden nousta medioihin vaatimaan “syvää yhteiskunnallista keskustelua“, aivan kuin ongelmat vain puhumalla poistuisivat. Tekoja meillä tarvitaan lasten, nuorten ja vanhusten suojelemiseksi ja koko kansan turvallisuuden lisäämiseksi. Tarvitsemme kansallista politiikkaa monin verroin enemmän kuin maailmanlaajuista haihattelua ja rahan syytämistä huijareille.

Asian ytimeen on mielestäni mennyt Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä, joka televisiossa sanoi yksikantaan, että osa nuorista on jätetty heitteille. Hän piti varmana, että näitä “tapauksia” tulee lisää, ellei aleta käydä asioiden ytimiin.

“Euroopan hallituseliitti” tuhoaa yhtenäisen Euroopan

Nuorten syrjäytymiskehitys Suomessa on ollut nähtävissä jo kauan. Perussuomalaisten puolue on jo pitkään vaatinut oikaisua tähän virhemenoon. Kansan tuki suuren vaalivoiton muodossa on saatu, mutta “hävinneiden hallitus” on keskittynyt vaaliviestin unohtamiseen ja on jatkanut EU:n ja etenkin rahaliiton virheellistä politiikkaa.

Monen vuoden ajan on Suomen voimavarat suunnattu rappiovaltioiden pankkien - ei kansojen – “auttamiseen”. Tämän virhesuuntauksen vuoksi kansallinen politiikka on jäänyt taka-alalle. Etenkin kokoomus ja rkp ovat tukka hulmuten ja hirmuisessa hurmiossa liihotelleet pitkin Eurooppaa vaatien “yhteisen Euroopan pelastamista”, mikä tapahtuu rahaa lapioimalla pohjattomaan kaivoon.

Ei linja rahan syytämisellä muutu. On käytävä kiinni Euroopan unionin perusteisiin poistamalla korruptio sen sisältä, sen omista sekä kansallisista rakenteista ja estämällä rikollisten vyöry Eurooppaan ja maasta toiseen täällä.

Keskeinen asia on verotuksen ja rehellisen hallinnon ja rehellisen työn aikaansaaminen kaikissa maissa, jolloin verot maksetaan tulojen ja kykyjen mukaan. Suurin epäonnistumisen aiheuttaja on Euroopan eliitti itse. Sen olisi pitänyt näyttää hyvää esimerkkiä muille kansoille ja kansalaisille. Nyt on tapahtunut päinvastoin: eliitti itse pettää, varastaa ja tuhoaa omaa ihannettaan.

Huono johtajien esimerkki vie kansojen moraalin. Ei sellaista valtiota eikä sellaista “Euroopan liittoa” kukaan halua rakentaa saati puolustaa, jossa puolustajan ja maksajan osa on kaikkein heikoin ja huonoin. Tällaisen politiikan tien päässä on “Euroopan kansojen kevät” - aivan kuin arabeillakin on ollut ja edelleen on. Euroopan eliitti sahaa omaa oksaansa ja ravitsee omaa hirttopuutaan.

Euroopan unionin suunta hukassa - syrjäseudut ja rehellisimmät ihmiset EU:n hyvän maksajina

Kansallamme, eikä koko Euroopalla, ei ole selkeää suuntaa. Maanosamme ajelehtii. Yhteinen ongelmamme on, miten pitää Eurooppa koossa. On “arvattava oma tilansa”, Euroopan ja Suomen tila siinä. Vasta sen jälkeen voi asettaa kansalliset suuntakepit oikeille paikoilleen ja lähteä suuntautumaan eteenpäin.

Syrjäytyneen nuorisomme hätä nousee nähdäkseni tältä pohjalta. Kun kansalla ei ole selkeää suuntaa ja kun kansanjohtajien toimia leimaa itsekkyys ja puoluepyrkyryys, ei sellaisia johtajia haluta seurata. Kun moraali murtuu, murtuu kansallisvaltion veropohja. Se johtaa voimapolitiikkaan ja heikoimpien sortoon.

Kun valtionavuilta Suomessa vietiin korvamerkit 1995, siirryttiin kunnissa voimapolitiikan aikaan. Pohjois-Suomessa tämä merkitsi Keskustapuolueen harjoittaman sorron kiihtymistä äärimmilleen. Tälle sortopolitiikalle annettiin tuomio viime eduskuntavaaleissa. Työ jatkuu kunnallisvaaleissa. Pahalta on katkaistava kädet ja siivet ja pantava kunnissa sivuun sortavat aivot.

Tuon riistopolitiikan myötä katosi aluepolitiikka maasta, maakunnista ja kunnista. Vallassa olijat tähysivät vain Eurooppaan, EU:n velkalihapatojen ääreen ja sieltä käsin sortamaan ja riistämään omaa kansaansa.

Kunnat alkoivat sortua. Tapa kaksi koulua vuodessa, niin pysyt vallassa, oli Kepun salainen ohje. Työ on tehty. Ei ole enää kouluja, ei kauppoja, ei terveyskeskuksia. Tähän rakoseen iskee KOK-RKP-SDP-VIHER-VAS -hallitus. Tapetaan Kepun valta! ne huutavat sisäpiirissään.

Tavoite on perusteltu, mutta siinä mielessä väärä, että kosto kohdistuu syyttömiin: nuoriin, työikäisiin rehellisiin ihmisiin ja työnsä jo tehneisiin vanhuksiin.

Syrjäseutujen ihmisten omaisuuksien arvot ovat alas ajetut. Valtaisa, sota-aikoja lukuun ottamatta, historiamme suurin varkaus ja ryöstö on toteutunut.

Euroopan laajuinen rosvousliike on kuitenkin nyt tullut tiensä päähän ja siksi rahaliitto kaatuu, kun ei enää saada edes velkaa! Nämä kotimaisetkin rosvokoplat ovat aavistaneet loppunsa ja kirjoittaneet toisilleen eropaperit, joilla viedään kassasta viimeisetkin velkarahat “erobonuksina”. Millaisia johtajia, edusmiehiä ja kyitä olemmekaan povellamme elättäneet!

Nyt tehdään pakolla suuria kuntia ja kärrätään ihmiset suuriin keskuksiin tai jätetään virumaan jätöksiinsä. Nyt pelotellaan jo armokuolemilla. Tappamisella, armonlaukauksella. Sairas mieli ei jää odottelemaan vaan tarttuu aseeseen ja tappaa. Surmaa niitä ikäisiään, joilla on mennyt paremmin. Tai suuntaa aseensa niihin, jotka ovat päässeet puolueen herra- ja rouvahissiin jo lapsena vanhempansa aseman kautta. Kaikissa näissä keskeisissä tappojutuissa on selkeä viesti, jonka näkee jos vain uskaltaa viestin lukea. Puolueiden valtakoneistoille ja kasvatuslaitoksille tuo viesti on osoitettu. Sen puolueet tajuavat ja siksi ne pyrkivät ohjaamaan “keskustelun” tappajan pään sisään aivan kuin he muka viisaudessaan osaisivat niitä päitä lukea!

Suomalainen Suomi on lastemme, nuortemme, aikuistemme ja vanhustemme turva

Euroopan unioni oli kaunis unelma oikeudenmukaisesta maanosastamme, jossa ihmiset, työ ja pääoma liikkuvat vapaasti ja vapaat ihmiset saavat vapaasti etsiä onneaan. Se olisi ollut mahdollisuuksien ja ihmisoikeuksien maaosa, joka olisi ollut esimerkki kaikille kansoille.

Tällaista maanosaa tästä ei valitettavasti tullut. Ei ainakaan vielä. Syitä on monia. Kansat ja niiden kehityksen tila oli kovin erilainen. Historiallisista syistä, kommunismin ja markkinatalouden halkaistua Euroopan 1944-45 ja kommunismin kaaduttua 1989-1991, markkinatalous ja kapitalismi voittivat. Sen seurauksena EU:lla oli kiire vallata kommunismilta vapautuneet alueet.

Tästä syystä Suomikin, Euroopan taloudellisesta yhdentymisestä aiheutuneen laman seurauksena, juoksi nopeasti kansan niukan enemmistön antaman tuen turvin EU:n helmaan. Unioni porskuttikin eteenpäin levittäen rahojaan - velkarahojaan - unionin sisällä ja unionin ulkopuolellakin. Tästä lähti viesti, että EU auttaa ja rahoittaa ja ottaa siipiensä suojaan kaikki kärsivät, köyhät ja hulttiot.

Poliittinen järjestelmä ja sen koneistot eivät pystyneet vastustamaan rahan valtaa. Rahavalta nosti puheet Euroopan työvoimapulasta. Puhe oli suurelta osin katteeton, sillä vauraudella leuhkiminen toi vauraisiin maihin rikollisuutta varastamaan ja sosiaaliväkeä pummaamaan. Hienoja aatteita käytettiin väärin rikollisten ja työtä vieroksuvien hyväksi. Verotus ei ole enää aikoihin tavoittanut läheskään kaikkea rahaa. Siksi maat velkaantuvat ja korruptio rehottaa Suomessakin.

Sitä suosii tämä J. Kataisen hallituskin, vanha kolmikanta, jossa työmarkkinaosapuolet ja hallitus tekevät lait jättäen niihin veronkiertäjien tarvitsemat porsaanreiät. Johtavat hallituspuolueet marssivat - edeltäjiensä tavoin - EK:n ja SAK:n tahtiin. Vanhoja mätiä järjestelmiä pidetään pystyssä. Ei auta nuorta eikä ketään, vaikka kuinka paljon työnnetään velkarahaa järjestelmiin, jotka eivät toimi.

Vasta, kun yhteiskunta alkaa arvostaa ja luoda toimintaedellytyksiä pienyrittäjyydelle, alkaa syntyä työpaikkoja. Innostuksesta, kansallisesta innostuksesta, nousee Uusi Suomi ja sen vapautta ja isänmaansa rakentamista janoava kansa.

1970-luvun “rauhanaktivistien” kylvämää satoa niitetään nyt, lähes armeijattomassa Suomessa

Suomessa hallitusvalta, EK ja SAK, ovat tietoisesti ohjanneet keskustelun kuntarakenteeseen. Ei se ole asioiden ydin. Asioiden ydin on siinä, miten palautetaan ihmisten halu investoida Suomeen ja rakentaa maan syrjäisimpiäkin seutuja. Kun ihminen kokoaa varallisuutta kiinteään omaisuuteen, hän osoittaa kiinnostuksensa kotiseutuunsa ja hän perustaa perheen, synnyttää ja kasvattaa lapsia ja suuntautuu tulevaisuuslähtöisesti.

Nyt tätä innostusta ei laajasti näy. Seksillä kyllästetty kansa ei jaksa enää oikeasti rakastaa. Rakastaminen ja lisääntyminenkin on ulkoistettu ulkomaalaisille. Siksi nuori suomalainen mies on rakastajanakin tarpeeton. “Kotikadulla” iltaisin markkinoituja ihmisen malleja mahdollisesti katsova ihminen väistämättä kokee olevansa “epänormaali”.

Meidät on vuosikymmenet opetettu suuntautumaan Eurooppaan. Siellä on muka tulevaisuus. Sinne kiihkeästi pyritään, siellä on onni. Tilalle Suomeen otetaan vaihdokkaita, muka töitä tekemään. Ulkomaisen työn vasaraniskut kaikuvat suurkaupungeissa, mutta verotilastoissa rakentajia ei näy. Ei ole varaa palkata vero- eikä muitakaan poliiseja. Suomalainen alkaa olla Suomessa kaikissa hommissa tarpeeton. Nuoret miehet makaavat sosiaaliavustuksen varassa - kelpaamattomina mihinkään, armeijaankaan.

Mutta maamme pieni “parhaiden ihmisten liberaali kärkiporukka” - ministeri A. Stubbin valistuneita ajatuksia lainatakseni, mennä porskuttaa. Ei Suomeen töitä tekemään, vaan Eurooppaan, eikä sielläkään ryskätöihin, vaan herrain päiville, EU:n virkamiehiksi ja poliitikoiksi. Näin on Suomen veronmaksajien rahoilla luotu kansallinen “kilpailuyhteiskunta“, jossa heikommat poljetaan tai työllä näännytetään jo äidin kohdussa tai viimeistään päiväkodissa. Alakoulussa syrjäytyneet ovat jo lopullisesti elämässään syrjäytyneet.

Peruskoulu on siirtänyt jo vuosikymmeniä kaikki lapset “tasa-arvoisesti” luokalta toiselle. Armollisen peruskoulun jälkeen yhteiskunta kadottaa vuosittain monta tuhatta nuortaan. He ovat hyödyttömiä. Heille nakataan pieni perusturva, sillä käytännössä he ovat jo siirtyneet eläkkeelle, taannoisten romaninuorten tapaan: kun lapsilisät loppuvat, eläke alkaa. “Suomessa on jokaiselle turvaverkko, ketään pudonnutta ei jätetä pulaan”, alkoi peruskoulu opettaa. Omavastuuta ei ollut eikä sitä elämässä koskaan tarvita, sanottiin. Miksi siis yrittää ja nähdä vaivaa? Jossain vaiheessa lapsi varmasti tajusi olevansa huono, armosta elätetty. Mistä se itsetunto tulisi, kun sitä ei lapsena koskaan päässyt syntymäänkään.

Suuri kasvatusongelma on rajojen puute, tai jos rajat ovatkin, niiden noudattamista ei valvota eikä rikkomusta sanktioida. Rangaistukset puuttuvat. Opettajien arvovalta on viety väärin ymmärretyn peruskoulun myötä. OAJ on ollut aivan liian lepsu, kun se on antanut opettajakunnan vajota palkka- ja arvostuskuoppaan, ja siitäkin syystä se on karkottanut miehiä alalta. Nuorten miesten ongelma koulussa, armeijassa ja työelämässä, jos siihen pääsevät, on aikuisen miehen mallin puuttuminen. Ongelmamiehet, nuo kuritta ja mallitta kasvaneet ja väkivaltaan ja mielensairauksiin taipuvaiset, ovat pääasiassa naisten luomuksia. Tasa-arvo on toiminut vain yhteen suuntaan, naisen hyväksi, vaikka on naisen halveksimista vaatia hänelle erityisoikeuksia miehen rinnalla.

Myös miehen malli kaikille kasvatuksen tasoille - Suomen laivan suuntaa kääntämään!

Naisilla, varsinkin kuntien sosiaalitädeillä, opoilla, psykologeilla ja rehtoreilla, olisikin nyt peiliin katsomisen paikka. Keiden luomuksia nämä mieleltään järkkyneet nuoret miehet ovat?

Ei ollut sattumaa, että sotaveteraanien parjaaminen ja leikkipyssyjen käyttökielto- ja tuhoamisvaatimus esitettiin äärivasemmiston, demarien ja äärikokoomuslaisten “rauhanaktivistien” toimesta juuri peruskoulun tulon aikaan, 1970-luvun alussa. Yhteiskunnan mustamaalaaminen ja sen tietoinen järjestyksen ja toisen ihmisen kunnioituksen alasajo lähtivät sosialismiin pyrkimisen tarpeista. Porvarillinen Suomi alas epäjärjestykseen ja kurjuuteen, niin se on kypsä sosialistiseen vallankumoukseen!

Vaikka Neuvostoliitto kaatui, tämä vallankumouksen vaihde jäi päälle. Stasin kirjoja ei ole Suomessa vieläkään avattu, vaikka kommunismin kaatumisesta on kulunut toista vuosikymmentä.

Vallankumouksen sato on kauan ollut korjuukypsä. Sitä niitetään nyt ja vielä pitkään tulevaisuudessa. Samoja “rauhanaktivisteja”, 1970-luvun leniniläisiä lippalakkimiehiä, on vallassa yhä - nyt isänmaallisiksi tekeytyneinä myöhäisheränneinä, jotka rauhanmerkki rinnassaan kolistelevat armeijattomassa Islannissa Naton portteja hypätäkseen siihen hornettiin, joka vie Euroopan unionin valtioliittoon, jossa kansanarmeijoja ei ole ja joissa on vain palkka-armeija, joka taatusti ei tule Suomen puolesta itseään tapattamaan.

Annammeko heille vallan? Päiväkodeissa, kouluissa, työelämässä, armeijassa? Ei. Me jatkamme taistelua suomalaisen Suomen hyväksi. Perussuomalaisten herättävä työ Suomen ja tulevien sukupolvien hyväksi jatkuu. Perussuomalaisten ansiosta Suomen laiva on kääntynyt Euroopan harhapolulta takaisin kohti Suomea. Kansastamme neljännes oli kääntämässä suuntaa. Vaalien jälkeen SDP alkoi muuttaa kurssia perussuomalaiseen suuntaan. Kokoomuksenkin laiva alkaa kääntyä, kun kannatuskäyrä odotetusti on kääntynyt laskuun.