Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


5.8.2012

Kyllönkiven paljastus Määttälänvaaran Vaaralassa

Olemme kokoontuneet tänne Kuusamon Määttälänvaaran Kyllöseen, Vaaralan kantatilalle kunnioittamaan kantavanhempiemme Juho Kyllösen ja Susanna Kyllösen o.s. Härkönen elämäntyötä.
Tämän johdosta paljastamme nyt muistokiven Kyllönkiven muistuttamaan siitä  tiestä, jonka Kyllöjen - Kyllösten suku on kulkenut ja tällä paikalla asunut ja rakentanut sukumme asuinsijaa, tätä kylää ja itsenäistä Suomea vuodesta 1899 aina 1950-luvulle.

Pyydän poistamaan verhon kiven yltä. Muistokivessä on seuraava teksti:

“Tältä maalta ja tilalta ovat Kuusamon Kyllösten esivanhemmat Juho ja Susanna Kyllönen jälkeläisineen ponnistaneet:

13.4.1903 ostamastaan Vaaralan mäkituvasta tällä paikalla ja
22.3.1912 ostamaltaan Kippolan N:o 44 1/32 manttaalin tilalta tässä kylässä
Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
Ps 37:29
Kyllösten sukuseura ry. 5.8.2012”

Juho ja Susanna menivät naimisiin 1899. Juho työskenteli ruotsalaisen Berggren -puutaravayhtiön palveluksessa työnjohtajana. Ensimmäisen oman asunnon he saivat tällä paikalla sijainneesta Vaaralan mäkituvasta, joka tuli myyntiin kun sen omistajat Kalle ja Ulla Komulainen muuttivat Amerikkaan. Kauppasumma oli 1200 markkaa. Kauppa käsitti “kaikki siihen kuuluvat huoneet ja tilukset” sekä yhden lehmän, yhden karjapadan, rautakangen, kuokan ja lapion.
Perheen lapsiluvun kasvaessa mäkitupaa jatkettiin toinen verta. Vuoden 1929 henkikirjan mukaan mäkituvassa asui 11 henkeä. Näihin aikoihin talo eli laajinta aikaansa. Tyttäret olivat vielä kotona ja ajan aatteet maahenki, maamiesseura, nuorisoseura, suojeluskunta, lottatyö ja lestadiolainen herätysliike olivat vahvat. Vaaralassa oli kylän posti ja matkalaisten etappi.

Vuonna 1912 Juho osti 1/32 osan Kippolan tilasta N:o 44. Noin 80 hehtaarin maatila antoi perustusta elämälle. Juho ja Susanna olivat nousseet nyt vanhempiensa säätyyn talollisiksi. Tämä omistus avasi tien yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Vaaralan mäkitupa oli kuitenkin edelleen kylän maalla, kuten kaikki naapuritkin tässä ympärillä: Vaaranpää, Kuusela ja Tasma. Manttaalitaloja oli kylässä vähän, eikä niitä mielellään jaettu, koska isojako oli yhä kesken. Talollisten lapset saivat luvan rakentaa mäkitupia kylän luvalla. Nämä saivat myöhemmin manttaalikorotuksen ja tilan aseman.

Noin vuosina 1935-37 Kyllösille valmistui uusi päärakennus, Vaarala sekin. Lasten avioiduttua ja isojaon edistyttyä vuonna 1939 Juho ja Susanna myivät Vaaralan mäkituvan ja Kippola-Mäntylän N:36 tilan pojilleen Juho, Matti, Väinö ja Olavi Kyllöselle 25.000 markan kauppahinnasta.
Matti kaatui talvisodassa, Juho rakensi talon Auralaan Lehmisuon viljelysten äärelle, Väinö jäi asumaan tähän Kantatilalle Olavin taloksi siirrettiin Vaaralan mäkitupa Peltolan tilalle.

Juhon leipätyönä oli tukkityönjohtajan työ Berggrenin palveluksessa. Savotat ja uitot tapahtuivat Oulankajoen, Kitkajoen ja Suiningin vesistössä myös Venäjän puolella. Tukit uitettiin Koutajoen vesistöä pitkin Vienenmeren rannalle Koutaan, jossa Berggreneillä oli saha. Venäjän vallankumous lopetti tukkiliikkeen yli rajan ja Berggrenien omaisuus tuhoutui.

Juho osallistui yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän oli perustajaosakas 1913 perustetussa Jyrkänkosken mylly- ja sahayhtiössä. Hän oli kunnanvaltuustossa, jossa ajoi mm. kansakoulun rakentamista kylään. Vuonna 1912 aloittanut kansakoulu sai oman talon 1928. Se toimii edelleen. Hän oli puuhamiehenä Rauhanyhdistyksen talon rakentamisessa 1926. Rahoitusta järjesti hänen runoilijaveljensä Henrik sukulaisiltaan Amerikassa.
Juho oli ahkera maatalouden edistäjä. Hän oli perustamassa Suininginjärven osuuskassaa 1925 ja oli sen hallituksen jäsen. Hän oli perustamassa sonniosuuskuntaa Määttälänvaaraan yhdessä opettaja E. A. Säärelän ja maatalousneuvoja Niilo Ryhtän kanssa 1936. Ansioistaan maatalouden alalla hänet palkittiin vuonna 1938 pidetyssä Koillis-Pohjanmaan maatalousnäyttelyssä. Vielä 1930-luvulla, ollessaan tukkityöstään jo eläkkeellä, hän toimi vielä kunnanvaltuustossa.

Paikka, jossa nyt seisomme, on historiallisesti merkittävä. Täyssinän rauhan raja 1595 kulki Suiningin järveä pitkin Kurikkaperään. Vierellä on Veskelvaara, jossa perimätiedon mukaan lappalainen ja uudisasukas Määttä kohtasivat nuoskakelin vallitessa joskus 1600-luvun lopulla. Siitä nimi Veskelvaara. Ensimmäinen uudisasukas sotkamolainen Antti Määttä sai asumisluvan Vuotunkiin 1686. Määtät ovat Määttälänvaaran kantasukuja. Määttienkin juuret ovat Karjalan Kannaksella, kuten Kyllöstenkin.

Suiningin kautta Juho Vesaisen joukot matkasivat Vienaan 1500-luvun lopussa. Suiningin Varisjoen Paanajärven reittiä on kuljettu tuhansia vuosia. Paanajärvi on ollut aikanaan Vienanmeren lahti. Monissa sodissa tämä rajaseutu on kärsinyt kovia. Kevättalvella 1918 tästä Vaaralan talon ohitse marssivat itsenäisen Suomen joukot. Rajan takana käytiin monia taisteluita. Monia vapaussotureita kaatui. Kyllösen tuleva vävy ja saarnamies Paavo Ylisirniö oli sodassa mukana.

Olemme myös liippatehtaiden seudulla. Jyrkänkoskella oli liippatehdas, samoin Saunakoskella kaksikin tehdasta maailmansotien välillä. Liippoja myytiin  vuosittain varovasti arvioiden 200-300.000 kpl. Läheisestä Erivaarasta vietiin lattiakiviä Suomen eduskuntataloon sitä rakennettaessa.

Kuusamo odotti kauan rautatietä Oulusta Kuusamoon ja edelleen Paanajärvelle. Hanke pantiin alulle 1897, mutta vielä tavoitetta ei ole saavutettu. Vuonna 1878 tehtiin aloite maantien rakentamisesta Kuusamosta Paanajärvelle ja edelleen Vienanmeren rantaan. Maantie Paanajärvelle valmistui 1896. Ehkä isoisämme Juho Kyllönen tuli kylään tällöin, sillä hän muutti kirjansa Kuusamoon 1894. Hänelle oli tietä tänne raivannut veljensä, opettaja Kaarlo Kyllönen, joka oli Kirkonkylän koulun opettajana 1884-1888.

Hyvät kuulijat. Juho ja Susanna Kyllösen elämäntyöllä on ollut suuri siunaus. Jälkeläisiä on paljon ja heidänkin työllään on ollut menestystä. Uskovaiset esivanhempamme rakensivat elämänsä sen uskon varaan, että rehellisyys ja ahkeruus sekä luottamus Jumalaan tuo onnen myös ajallisessa elämässä. Psalmin kirjoittajan sanoin: “Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.”

Sukuseuran puolesta kiitän Vuokko ja Reijo Niemeä siitä, että tämä muistokivi on saatu pystyttää tälle meille pyhälle maalle tähän sotkanmunan viereen. Pyydän teitä ja koko perikuntaa ottamaan kiven hellään huomaanne muistuttamaan meitä ja jälkeemme tulevia siitä onnesta että saamme esi-isien jäljissä rakentaa perintömaitamme, tätä kylää ja tätä rakasta isänmaatamme.

(Matti Kyllösen puhe Kyllönkiven paljastustilaisuudessa 5.8.2012).