Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


10.2.2012

Presidentti, varuskunnat ja kunnat

Takana musta keskiviikko: armeijan alasajo, kuntien teurastus ja Nokian kännykkäteollisuuden lopetus Suomesta. Hieman taempana sunnuntaina yksi hyvä ja iloinen asia: saimme parhaan tarjolla olevan presidentin, Sauli Niinistön.

Koko kansan presidentti Sauli Niinistö

Niinistö on maantieteellisesti koko Suomen kansan sydämien tuntemuksilla mitaten koko kansan presidentti. Synnyinseudullanikin Kuusamossa ja koko Koillismaalla 75 prosentin kannatus. Pois ovat tieltä huuhtoutuneet risut ja männynkävyt ja suvaitsevaisuuden perään ruikuttajat, sillä kansanvaltaisuuden ja maalaisjärjen raikas aalto on pyyhkäissyt yli Suomen ja osoittanut, että tosi suvaitsevaisuutta on olla rehellisesti sitä mitä on: suomalainen, terveesti nainen miestä ja mies naista rakastava ja poikkeavuuksiakin kunnioittava mutta ei niillä rehentelevä ja itselleen erityishuomiota vaativa, vaan sanalla sanoen: ihminen.
 
Kansa on viisas. Hädän hetkellä ja jo sen näkyvillä ollessa se valitsee kauaskantoisesti: luottaa koettuun, tuttuun ja turvalliseen ihmiseen, konservatiiviin, säilyttäjään, mieheen joka seisoo suomalaisilla juurillaan ja katsoo koko kansan ja Suomen parasta sijoittaen nämä historialliselle omalle paikalleen Euroopassa ja maailmassa. Ja valitsee näin ylivoimaisella enemmistöllä: 63 -prosenttisesti. Se on luku johon kukaan ei ole yltänyt kaksivaiheisen kansanvaalimme historiassa.

Nyt keskitytään hoitamaan Suomen asioita

Vaalin tulos antaa selvän määräyksen muuttaa Suomen suuntaa maailmoja syleilevästä velalla elämiseen perustavasta haihattelusta takaisin kotiin, juurille, hoitamaan Suomen kansan asioita.

Vaalin tulos velvoittaa myös hallitusta. “Velkahurooti” on hetimiten lopetettava ja sopeutettava Suomen julkisen vallan - valtion ja kuntien - elämä tuloraamiemme sisään. EI Kreikan apupaketeille, EI liittovaltiolle, EI pysyvälle vakausrahastolle. Nämä olivat Perussuomalaisten ja minunkin keskeisimmät vaaliteemat vuosi sitten. Ei ole tarvinnut takkia kääntää eikä vaihtaa.
 
Kreikka kaatuu, se on selvääkin selvempää. Voimme sanoa, että Perussuomalaiset olivat oikeassa. Kuinka paljolta olisi välitytty, jos olisi heti muodostettu kokoomuksen, perussuomalaisten, kristillisten ja demarien hallitus. Laiva olisi alkanut kääntyä heti ja hallituksen ja eduskunnan voimavarat olisi päästy suuntaamaan Suomeen.
Nyt on vuosi rämmitty etelävaltioiden soilla ilman päämäärää - velkarahojamme tuuleen Kataisen ja Urpilaisen johdolla syytäen. Mutta, parempi myöhään kuin koskaan. Tulkaa nuoret, harhapoluilta kotiin! Annamme virheenne teille anteeksi, kunhan alatte kuunnella ja kunnioittaa vanhempianne.

Omaa kansaa on ryhdyttävä työllistämään

Kotimaa on hädässä. Suomalaisten syyttelemisen sijaan olisi pitänyt jo viime keväänä ojentaa ystävän käsi kohti kansaa ja kysyä neuvoa siihen, miten yhdessä pääsemme eteenpäin.
Näin ei tehty. Katainen on päivästä päivään ja kuukaudesta toiseen hokenut velvollisuuttamme “säilyttää hyvinvointivaltio“. Ei kansa sitä hävitä, vaan hallitus itse. Vuosikymmenet on tuhottu Suomesta perusteollisuutta, autioitettu kaksi kolmasosaa maasta, kasattu ihmiset suurkaupunkeihin elätettäväksi velkarahalla ja äimistelemässä kun työ pakenee maasta ja hallitus antaa sen tapahtua.
Ylikorkeat palkkaratkaisut ja ay-liikkeen änkyräsiiven harjoittama työmaaterrori satamissa, rautateillä ja lentokentillä ovat vieneet meiltä perusteollisuuden ja rapauttaneet rautatiet ja ilmaliikenteen. Suomi on hinnoitellut itsensä pois maailmanmarkkinoilta. Kännyköitäkään ei enää kannata Suomessa valmistaa, eikä edes paperia.

Nyt hallitus kääntää huomion pois pääasiasta ja lupaa teurastaa Suomen kunnat, ihmisten kodit ja kotiseudut. Porukka rattaille ja suurkaupungissa huutolaisina halvimmalla myytäväksi. Ja viimeisetkin valtion omistukset myydään. Viherministeri on keksinyt neronleimauksen: myydään Finnair pois - sillähän siitä tuskasta pääsee ja rällätään rahat matkoilla maailmalle ilmastokokouksiin ja rakentamaan rauhaa Afrikan aavikoille!
Johdonmukaista hallituspolitiikkaahan se olisi: rautatiet ja maantiet ja pilkottu, kilpailutettu ja myyty. Kukaan ei niitä enää hoida. Kaikki rappeutuu. Usko Suomeen on viety. Kreikkako meidät sitten vuorostaan pelastaa - tuhannen vuoden päästä, jolloin se pakkotyössä ollen on velkansa maksanut!

Ei. Tälle menolle on pantava piste. Suomalaisia, tavallisiakin kansalaisia, on autettava työllistymään, hankkimaan oma koti, kasvattamaan lapset turvallisessa ympäristössä, kouluttautumaan turvalliseen ammattiin, synnyttämään ja kasvattamaan lapsiaan fyysisesti ja henkisesti turvallisessa Suomessa, jonka rajat turvataan omalla kansallisella armeijalla.

Mutta ei, tätä ei saa tapahtua. Ylhäältä päin annetuilla iskuilla sammutetaan ja tuhotaan kaikki se mikä vuosisatojen aikana on rakennettu. Varuskutien lakkautusten laajuus ja kohdennus juuri heikoimpiin ja kärsivimpiin alueisiin on vertaansa vailla olevaa menettelyä. Vastaavaa pitää etsiä 1600-luvun ruotsinvallan ajalta, jolloin ruotsalaiset silloinkin kuten nyt, lyövät ja riistävät meitä. Tälle suomenruotsalaiselle “hihhulisille” on pantana loppupiste. He ovat terrorisoineet joka mutkassa suomalaisia. Itse ei uhrata pahimmankaan hädän hetkellä mitään vaan aina vain itselle kieltä himossa lipoen otetaan.

Maakuntavaruskunnat ja kunnat ovat maakunnan väestön rauhan ja sodanajan turva ja koti
Varuskunnat niin kuin kunnatkin liittyvät ihmisten kotiympäristöön, kaikkeen siihen mikä turvallista, kallista ja pyhää, koska ne ovat sukupolvien työllä rakennetut. Eivät ne ole kertatavaraa, joka voidaan jonkun ymmärtämättömän ministerin mielijohteesta heittää pois.
Kunta on historiallinen ja nykyisenkin elämän perusympäristö, sanalla sanoen koti. Kunta, seurakunta, koulut, sairaalat, terveydenhoito, ympäristö ja koko seudun historia liittyvät siihen mitä ymmärretään sanoilla koti ja kotiseutu. Kaikki tämä on ihmiselle arvokkainta ja rakkainta, koska siinä on kaikki, sielu, arvot ja varallisuus, lasten turva ja perintö.
Ei näitä, ei myöskään varuskuntia, ole tehty vain sotaa varten. Varuskunnatkin ovat kunnan, seutukunnan ja maakunnan jokapäiväistä elämää, arkea ja juhlaa. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin mitä rajaseudun paikkakunnille merkitsee rajavartiosto, poliisi, oikeuslaitos ja muut.

Muistan hyvin, kuinka ihmiset esim. Kuusamossa 1970-luvulla surivat, kun rajavartiosto ohensi rajojensa vartiointia ja kun rajaseutukirkon ja -papin palvelut lakkasivat. Repeämä alkoi näistä. Perässä menivät kaikki.
Kun Oulun Hiukkavaaran suuri varuskunta aikanaan lakkautettiin, huoli turvallisuudesta tuntui Kuusamossa asti. Ihmisten ytimissä oli tieto ja sukupolvien muisto siitä, kuinka 1918 sodassa, talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassakin apujoukot ja vahvennukset tulivat aina maakuntapääkaupungista Oulusta. Aina kun Ouluun tultiin, siellä kysyttiin: “Onko rajoilla rauhallista?” Kun he tähän saivat vastaukseksi, että rauhallista on, alkoi muu juttu luontevasti luistaa.

Vastuutonta puolustus- ja aluepolitiikan polkemista, hyvät herrat!
Voimme vain aavistaa miltä Pohjois-Karjalan maakunnan puolustajista, maakunnan ja maan verellään je hengellään puolustajista ja kaikista ihmisistä siellä tuntuu, kun kokonainen maakunnan prikaati viedään pois. Se on lyhytnäköistä, vastuutonta, isänmaan ja kansan edusta piittaamattomuutta. Se on häpeällistä, sanoin kuvaamatonta moukkamaisuutta ja kielielitististä oman edun tavoittelua ja heikompien polkemista. Se on äärimmäisen röyhkeää vastakkainasettelua ruotsinkielisen varuskunnan kanssa. Keneltäkään vastuuntuntoiselta komentajalta ja puolustusministeriltä ei moista odottaisi.

Koko itäraja on pitkiltä osin auki. Sillä on kauaskantoiset seuraukset koko maan puolustustahtoon ja sen uskottavuuteen. Ennen kaikkea se on välitön riski maan turvallisuudelle ja lopullinen kuolinisku sille hokemalle, että koko maa pidetään asuttuna ja että koko maata puolustetaan.
 
Ei edes jalkaväkimiinoja ole asettaa valloittajan tielle. Näin huonoa kohtelua Ylipäälliköltämme ja hallitukseltamme emme ole ansainneet.
Suunnan on muututtava. Kansa on sen muuttava! Kaikissa näissä ongelmissamme kansa katsoo presidenttiinsä, Sauli Niinistöön, suoraan silmiin ja pyytää: “Herra Presidentti! Pysäyttäkää päiväkäskyllänne tämä typeryys!”