Onko kahden esivallan antama suojakuori murtunut?

Sanomalehti Kaleva iloitsi pääkirjoituksessaan 24.10.2024 uskonnon katoamisesta lähes kokonaan Suomen puolueohjelmista ja että maassamme on ”vain yksi selvä uskontopuolue, kristillisdemokraatit”, jonka kannatus on muutaman prosenttiyksikön luokkaa. Kirjoitus toteaa myönteiseksi sen, etteivät kokoomus ja keskustakaan juuri enää uskontoa mainitse ohjelmissaan, ja perussuomalaiset kertoo olevansa kristillissosiaalinen puolue.

Jos näin on, että uskonnolla ei ole väliä, niin miksi niin paljon on Kalevassakin nähty työtä kansanedustaja Pekka Aittakummun loikkauk-sesta keskustasta perussuomalaisiin? On syntynyt kuva, että Aittakumpu on tehnyt virheen luopuessaan keskustasta. Aika näyttää miten käy.

Pidän Kalevan linjausta yhteiskunnallemme vahingollisena.

”Neljäs valtiomahti” yleensäkin on antanut maamme luisua normittomuuteen ja arvottomuuteen aikana, jolloin meille vieraat arvot saavat vapaasti, kenenkään vastaan sanomatta valloittaa maan. Kansalaiset ovat alkaneet antaa periksi ja luovuttaa ja luopua elämäntahdostaan, mikä näkyy syntyvyyden nopeana romahtamisena. Kaikkien nähtävissä on, että tämä maa ja kansa kulkee laajaa henkistä ja fyysistä näivetystautia kohti.

Henkilökohtaisesti olen nähnyt kansanedustaja Pekka Aittakummun (PS) ulostulon rohkeana kannanttona. Toivon hänelle menestystä uudelle tielle. Uskoakseni hän saa nyt toteuttaa ohjelmaansa.

Tunnettua on, vanhoillislestadiolainen liike on vuodesta 1906 lähtien lähes vuosittain kirkastanut kritilliset ja kansalliset perusarvonsa. Liike tuomitsi jo 1906 sosialismin ja sosialidemokraattisen työväenliikkeen jumalankielteisenä liikkeenä, jonka asiaa ei kristityn sopinut mitenkään kannattaa. Liike oli vanhastaan kannattanut suomalaista puoluetta. Vuonna 1906 perustettu maalaisliitto tavoitteli vanhoillislestadiolaisten suosiota lisäten koko ajan kannatustaan ja esim. Kuusamossa se nousi suurimmaksi puolueeksi jo 1909 ja sai ensimmäisen kansanedustajansa 1917.

Maalaisliitto, kokoomus ja vanhoillislestadiolainen liike ovat tehneet yhteistyötä 2000-luvulle asti. V. 1930 karkotettiin kommunistit yhteisvoimin eduskunnasta ja kunnanvaltuustoista ja 2. maailmansodan sodissa juuri tämä rintama turvasi, että koti- ja sotarintama pysyi lujana.

Vanhoillislestadiolainen liike on aina ollut maanpuolustuksen rintamassa kannattaen ehdotonta raittiutta, suojeluskuntia ja armeijaa. Liike määritteli 1909 yhteiskunnan kahden kuoren suojaamaksi: toinen on kristillinen esivalta ja toinen on kristillinen kirkko.”Jos tämä kuori puhkaistaan, niin silloin tulee meillä, lapset, marttyyrikuoleman kautta paratiisiin lähtö” (Kaarlo Heliste).

Itsenäinen Suomi ja laillinen esivalta on näihin asti turvattu niin että nyt olemme Natossa. Mutta miten on toisen kuoren laita, sitä on syytä kysyä, kun kirkko ja poliittiset puolueetkin ovat kristillisisänmaalliset arvot hylänneet. Maalaisliitto/keskustan, Kansallinen kokoomuksen ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteistyösiteet näyttävät höltyneen tai peräti lahonneen. Kristillisen uskonsa julkisesti tunnustavia ei liene eduskunnassa enää montakaan. Sortokauden alkuvuodesta 1899 aina 1960-luvulle saakka julkiuskovia oli kaikissa puolueissa.

Nyt ollaan – ilmeisesti Kalevan tahdon mukaisesti – niin liberaaleja, ettei maallisen ja kirkollisen esivallan palveluksessa olevien tarvitse enää missään nähdä syntiä, riittää kun kannatamme moniarvoista maailmaa, kansojen ja kielten sekoitusta ja ns. oikeusvaltioperi-aatetta, jonka mukaan kansallisvaltion ovet ovat kaikille aatteille ja ihmisille avoimet.