Kaivosteollisuus lisää myös palveluja ja turvaa Koillismaan kasvun

Juomusuon kaivoskysymys puhuttaa edelleen. Se on ajankohtainen kunta- ja aluevaalien läheisyyden vuoksi, sillä nyt valittavat hallintoelimet joutuvat päättämään kauaskantoisista paikkakuntien tulevaisuuteen liityvistä kysymyksistä.

Kuusamon taloushistorian olennaisia kysymyksiä on vuodelta 1789 oleva knihtisopimus, kaskenpolton kieltäminen 1850 ja valtion pyrkimys purkaa knihtisopimus sekä pakottaa pitäjäläiset isojakoon.

Knihtisopimus purettiin yksipuolisesti valtion päätöksellä 1877-1878 valtiopäivillä. Se merkitsi kuusamolaisten ”ikuisen omistusoikeuden” päättymistä ja isojaon suorittamista. Isojakotoimet alkoivat 1800-luvun lopussa ja saatiin päätökseen 1950-luvun lopussa.

Valtion ryhtyessä painostustoimiin kuusamolaisten erikoisasemaa vastaan lähti valtion väittämästä, että talonpoikaista perintömaata on Kuusamossa vain 20 manttaalia (manttaali Kuusamossa 2500 ha) ja valtio omistaa loput. Kun isojakotoimet Kuusamossa päättyivät oli yksityisomistuksessa olevia manttaaleja 87 ja valtio oli jäänyt luonnonsuojelualueiden ja Rukan tunturimaaston omistajaksi. Kuusamolaisten monisatavuotinen kaski- ja pellonravaustyö oli saanut palkkansa.

Knihtisopimuksen perintö oli hoidettu niin hyvin, että perintömaasta ja myös koskirahoista pääsivät 1950-luvulla osallisiksi myös 1900-luvun alussa, 1920- ja 1930-luvulla lisämaata saaneet pientilalliset.

Kuusamon manttaalikunta ja Kuusamon kunta hoitivat erinomaisesti maapolitiikkansa aina Kuusamon kunnan perustamisesta 1868 lähtien. Samat voimat, talonpoikainen Kuusamo, hoiti myös 1950- ja 1960-luvun koskisodan mallikkaasti Kuusamon eduksi. Manttaalikunta ja kunta kääntyivät koskien vajastamista vastustavalle kannalle 1964, kun oli tullut selväksi, että Iijoksuunnistelman mukainen vääryys ja petos oli tapahtumassa sen myötä ettei koskia rakenneta Kuusamossa, vaan Iijoen alajuoksulla, jonne oli rakennettu puolenkymentä voimalaitosta, joihin lisäenergian antajiksi haluttiin kääntää Kuusamon vedet.

Koskisodan lopputuloksen heikoin kohta oli se, että 1950-luvun alussa tavoiteltu Kuusamon Kuusamon koskien valjastaminen ja Koillismaan nopea teollistuminen ei päässsyt toteutumaan. Koillismaan elinkeinoelämän ja kunnallispolitiikan yhteinen suuri reaalitodellisuuden tunnustus oli, että vaikka kuinka suureksi maatalouden asema Kuusamossa paisuisi, pelkät maa- ja matsätalouden työpaikat ei kykene työllistämään kasvavaa väestöä. 1960-luvun puolivälissä, maalaisliiton muuttaessa nimensä keskustapuolueeksi suuri maaltamuutto oli tunnustettu.

Kuusamon väkiluvun lasku alkaa tästä; noin 21 000 asukkaasta on vajottu alle 15 000:een ihmiseen. Ruka on laskua pidätellyt, mutta millä hinnalla ja keiden eduksi, voitaisiin kysyä nyt, kun uusi mahdollisuus on annettu, kaivokset. Tämän päivän fakta on, ettei matkailu kykene työpaikkoja lisäämään, vaan köyhtyminen ja näivettyminen jatkuu.

Kaivosteollisuus lupaa Juomasuon avolouhokseen 200 työpaikkaa noin 7 vuoden ajaksi. Kaivostyöpaikka tuo 2-3 palvelualan työpaikkaa. Työpaikkoja tulisi satoja. Kirkonkylälle tämä tarjoaa ainutlaatuista kasvumahdollisuutta Koillismaan todelliseksi keskukseksi jälleen.

Rukan laskettelijoiden rauhaa kaivos ei haittaa, vaikka jokunen mielestään rahamies taannoin televisiossa uhosi, ettei Juhannuskukkulalta avautuvaa hänen huvilanäköalaansa saa yksikään hakkuuaukea rumentaa! Taisi olla kyseessä joku esitrumppilainen uudisasukas!

Maailmantilanne on nyt sellainen, että Koillis-Suomen rajaseudun kehittämiselle se on otollinen. Yhteismetsän pitkäjänteisen metsä- ja muun luonnonvarapolitiikan ansiosta muualla asuvan väestön kiinnostus kotiseutua kohtaan ei ole sukupolvien saatossakaan laantunut. Koillismaan malmivarojen runsaus maakunnassamme ollut tunnettua parisataa vuotta. Malmien ja metsävarojen sekä vesien hyödyntämiseen on Koillismaan talouspolitiikan runko rakennettu ja Oulun-Kuusamon-Paanajärven rautatietä puuhattu. Rautatiehanke on ajankohtainen edelleen.

Kaivosteollisuus hyödyttää koko koko pitäjää ja koko maakuntaa. Asunto-, maa- ja vapaa-ajanasumisen kauppaan tulisi pitkäaikainen piristysruiske.

Nämä vaalit ovat Koillismaan kunta- ja seutupolitiikalle hyvin merkittävät. Kannattaa käydä äänestämässä nimenomaan kaivostyön ja Koillismaan uuden tulevaisuuden puolesta. Porvarillisen Koillismaan on osoitettava jälleen talonpoikaisen voimansa, joka tuntuu ja kuuluu Brysseliin asti!