Kuusamon kirkon poltto 1944 kaipaa jatkotutkimusta

Kuusamon kirkon poltto kaipaa edelleen jatkotutkimusta, mutta pelleilyn ja tutkijain työn pilkan esineeksi aihe on sopimaton. Tällaiseen pilkantekoon syyllistyi mielestäni Koillissanomien kolumnisti Tero Karjalainen kirjoituksessaan ”Mihin katosi Säkkisen ja Raaskan minttusuklaa?”(KS 25.7.2025).

Humoristi Tero Karjalainen ivaa kantaa, jonka mukaan saksalaisten tekemäksi väitetty kirkon poltto ei ole voinut tapahtua, koska saksalaiset ovat kristittyjä. Pääosan kylästä saksalaiset voivat kristittyinä polttaa, mutta eivät kristillistä kirkkoa.

Kukahan kristitty moista on esittänyt? Ei ainakaan kukaan kuusamolainen.

Karjalainen nojaa sokeasti ainoaan lähteenseensä, Seppo Ervastiin, jonka mukaan kirkon polttivat saksalaiset. Karjalaiselle riittää tämä yksi lähde, vaikka Ervastin ainoa lähde, Fredrik Meskuksen kertoma, on tutkimuksissakin osoitettu vääräksi, ajallisesti mahdottomaksi. Fredrik Meskus lopulla elämäänsä tunnusti ylikonstaapeli Väinö Ojalehdolle, että aikanaan antamansa tieto on väärä. Kirkko oli pysytyssä saksalaisten poistuessa Kuusamosta.

Karjalainen vetoaa nyt Seppo Ervastiin, joka yhä tietää, että kirkon polttivat saksalaiset. Karjalainen toivoo, että Seppo Ervasti kirjoittaisi Koillissanmiin edelleen: ”Me kaikki luemme ne aina etusormi mustana”, Karjalainen tiesi kertoa. Hyvä ettei sentään tiedon tuskasta johtuen verillä sormin.

Karjalainen loukkaa kirjoituksessaan pahasti tutkijoita ja kotiseutuasian vakavamielisiä harrastajia. Sitähän tekee Seppo Ervastikin, joka torjuu kirkon polttoon liittyvän tutkimustiedon ja kuitenkin julkisesti vakuuttaa, että hän kykenee muuttamaan kantaansa, kun faktatietoa esitetään. Sitä on kyllä jo vuosikausia ollut esillä ja tarjolla.

Karjalainen puolestaan, ollakseeen kolumnisti ja kunnioittaakseen Koillissanomien ainakin faktaperusteisille kirjoittajille korkeana pitämäänsä faktantarkistusperiaatetta, polki kaikki olennaiset faktat ja hyvät tavat.

KS:n faktantarkastajan olisi pitänyt havaita asioiden erimitallisuus – kirkon polton tieteellinen tutkimus ja Tetra-hallin nuorisojekun rinnastaminen ja arvotettujen ihmisten ja tutkijain vetäminen jekun myötä lokaan.

Karjalainen nimittäin esitti kirjoituksessaan, että ”Säkkisen ja Raaskan minttusuklaan” löytämiseksi ”perustetaan totuuskomissio, johon kutsutaan Jorma Kananen ja Tauno Riekki Baabelin ajatushautomosta”. Hän esittää komission työhön kuuluvan arkeologisia kaivauksia Tetra-hallin maastossa ja että suoritettaisiin haastattelutkimus taannoisten Tetra-hallin noin 5000:n 1980-luvun asiakkaan keskuudessa. ”Tutkimuksen voisi silata kaupaneuvos Tauno Riekki viidellä Kanasta tukevalla kirjoituksella”, kolumni Karjalainen päästelee.

Koillissanomiin kolumnisteiksi pyydettyjen ihmisten joukko ei ole liian suuri eikä liikkuma-alaltaan liian lavea. Yhdistävä piirre heidän tuotoksissaan on varovaisuus kritiikissä ja uusien ideoiden tuottamiseksi Koillismaan kehittämiseksi ja seudun historian sekä tulevaisuuden arvioimiseksi.

Kolumnistiporukan ulkopuolella lehdessä Baabelin ajatushautomon nimissä ovat kirjoittaneet tekniikan lisensiaatti Jorma Kananen ja kauppaneuvos Tauno Riekki. Olen lukenut heidän kirjoituksiaan mielelläni. Ne ovat olleet lehdessä aina parasta ainesta. Molempien kirjoittajien elämäntyö on ansiokas yleisellä tasolla ja erityisesti Kuusamon ja Koillismaan kannalta. Karjalaisen mielestään osuva teinihuumori ei kykene heidän arvostustaan järkyttämään, mutta itsensä Karjalainen nolaa kyllä pahasti.

Suorastaan tympäisevä on Karjalaisen kuusamolaisiin historian tutkijoihin ja harrastajiin kohdistama tölväys. Taimi Pitkäsen ja Tauno Pätsin suorittamat tallennetut haastattelut ja historian harrastajan Tuomo Kallioniemen niistä kokoama ja julkaisema aineisto on vankkaa näyttöä siitä, että kirkko oli pystyssä venäläisten tullessa. Jos kirkko olisi saksalaisten polttama, ei kirkon penkkejä ja saarnastuoli olisi olleet venäläisten rakennusten kalustona venäläismiehityksen aikana.

Tutkimuksessani ”Taistelu elintilasta. Kuusamo 1939-1945” (2020) olen käsitellyt kuusamolaisten sodat rintamatapahtumien ja kotirintaman näkökulmasta ja siinä käsitellyt myös Kuusamon tuhopolton 1944 tapahtumat viranomaistutkimusten, armeijan, Kuusamon kunnan, sanomalehtien ym. näkökulmasta sotien ja venäläismiehityksen ajalta. Tutkimustiedon valossa kirkon kohtalo on selvä. Kirkko oli pystyssä venäläisten tullessa. Milloin se paloi ja miten tuho tapahtui, on luotettavasti todistamatta.

Yksi näkökulma on julkisesti esittämättä? Polttivatko venäläiset kirkon vai syttyikö se vahingossa joko onnettomuuden vuoksi vai oliko se tuhopoltto, jossa suomalaisilla mahdollisesti oli osuutensa.

Pidän uskottavana tarinaa, jonka olen kauan sitten kuullut, että palo syttyi miehitysjuhlaa vietettäessä kirkon lattialle levitetyistä oljista, jotka syttyivät palamaan.

Huomio kiinnittyy Meskusvaarassa piileskeleviin ihmisiin, jotka mainitaan Kuusamon tuhopolttoa koskevissa viranomaislähteissä useaan kertaan. Näyttää siltä, että meskusvaaralaisia nuoria miehiä suojellakseen Fredrik Meskus kehitti tarinan, jossa poltto kaadettiin saksalaisten niskaan. Lähdön lähestyessä Fredrik Meskus veti tarpeettomaksi käyneen suojeluksensa pois. Uskon tietoon saatavan vahvistus Meskusvaarasta.

On selvää, että välirauhan solmimisen 19.9.1944 jälkeen Kuusamoa ryöstivät kahden maan Saksan ja Neuvostoliiton armeijat ja rosvojoukot. Esiintyikö koillisella rajaseudulla venäläismiehityksen aikana tiedustelu- ja ehkä kostotoimiakin miehittäjää vastaan? Julkisen rakennuksen, kirkon raunioilla suoritettiin varmaankin rikospaikkatutkimus, jonka tekoa miehittäjä valvoi. Asiakirja antaa valaisia asiaan. Arkistossa ne jossakin ovat ja tulevat aikanaan julki.