Huomioita Kuusamon reissulta

Huomioita Kuusamon reissulta kuluneelta viikolta, jolloin oleilimme poikani kristianin kanssa perintö- ja mökkimaisemissa kuntijärvellä.

Päähuomio vaarojen syleilyssä lepäävältä Kuntijärveltä on huono mediakuuluvuus, joka Ukrainan sodan aikana on entisestään huonontunut.

Aikaisempina kesinä on yhteyksiä ulkomaailmaan saanut järvirannasta tai toisen kerroksen parvekkeelta, mutta tänä kesänä ei juuri mistään. Ei edes naapuria tavoita puhelimella.

5 G:stä maksetaan turhaan. Jo ammoinen oululainen liikenneministeri julkisesti takasi, että hyvät puhelin- ja verkkoyhteydet taataan koko maassa. Lupaus ei ole toteutunut.

Itärajan kunnissa pätkii pahasti. Sananvapaus ei läheskään kaikkialla maassa teknisesti toimi.

Venäjää ei rajan kansa pelkää, mutta viranomaiset pelkäävät ilmoitse Suomesta jotain vietävän itään.

Rajan sulkeutumisesta ja raakapuun tuonnin keskeytymisestä on seurannut, että hakkuuaukeita on syntynyt teiden varsille. Puun hinta on hyvä. Kannattaa myydä puuta.

Kuusamon kansa on maansa, metsiensä ja vesiensä puolesta taistellut Venäjää, Neuvostoliittoa ja ahnasta Suomen Metsähallitusta vastaan ja saanut voiton.

Roistovaltio Neuvostoliitto miehitti ja ryösti välirauhan aikana syyskuussa 1944 Kuusamon paikkakuntalaisten ollessa evakossa ja Lapin sodassa.

Isojaon ja koskisodan lopputulos oli, että pakkoluovutettu Itä-Kuusamo jäin valtion vahingoksi ja manttaalitilalliset ja muukin väki sai knihtisopimukseen perustuvat maansa.

Kuusamo on rakentanut elinkeinonsa matkailun ja palvelujen varaan. Jo 1950-luvun alussa Koillismaan kunnat ryhtyivät yhdessä ajamaan sähkönenergian tuotantoa ja teollisuutta sekä palveluja kasvavan väestänsä työllistämiseksi. Haluttiin noudattaa tuhotun Lapin esimerkkiä.

Taistelu Iijokisuunnitelmaa vastaan säilytti kosket, mutta teollisuus jäi rakentamatta. Matkailu ei ole riittänyt tuomaan lisää työpaikkoja ja palveluja. On itsepetosta kuvitella, ettei teollisuutta tarvita. Metsien lisähakkuun varaan ei voida rakentaa, vielä vähemmän matkailun.

Yhdelle elinkeinolle ei voida antaa monopolia. Maan antimet kuuluvat kaikille. Kaivosten hyväksi on toimittava. Jos rajaseudut Suomesta kuihtuvat kuten nyt tapahtuu, hukka perii Suomen.

Laskettelun hiipuminen on näkyvissä, joten sekin oksa kuihtuu.

Poliittinen muutos on Koillismaalla tapahtunut. Keskustan ylivalta ja taantumus on murrettu, mutta missä näkyy muutos? Siinäkö, että meijerin tienoille rakennetaan uusi liikekeskus ja että Salpa-linjan annetaan peittyä pusikkoon puoluepoliittisesti ikävien historiallisten faktojen peittämiseksi?

Tai, että entisen Yhdyspankin tontille yritetään nostaa kirpputoreja? Myyntituotteiden painopiste on leivonnaisissa ja muussa pikkumakeassa eläkeläisten ollessa pääasiakkaina. Ehkä turistit sydänkesällä kansoittavat torit, kuten kaikki toivomme.

Oulun-Kuusamon tiellä on ollut jo kauan hiljaista parhaimpina lomakuukausinakin. Niin nytkin. Kunnallispolitiikassa on tunnustettava, että talous menee rankkaa alamäkeä. Sen kertovat vuosittaiset väestötilastot.

Suomessa väestö vaihtuu, itäisellä rajaseudulla se ei juuri vaihdu, mutta veroja maksavan väestön määrä vähenee ja köyhtyy. Liike-elämässä liikkuva palkkapotti ei juuri kasvane. Paikkakunta ei rikastu uusia kauppakeskuksia rakentamalla, vaan uusien teollisten työpaikkojen luomisella.

Tämä nähtiin silloin kun Keskon ja Prisman tavaratalot rakennettiin Torankiin. Ne ja Ruka ovat syöneet Kirkonkylän historiallisen kauppaporvariston.

Kuntapolitiikka (keskusta ja kokoomus) ratkaisi aikanaan sen, että Lapinkylä (Ruka) nousi ja Maanselkä (Kirkonkylä) hävisi. Kun kakku ei ole vuosikymmeniin reaalisesti kasvanut, uudet rakennettavat kauppakeskukset taistelevan samasta kasvamattomasta kakusta.

Kuusamolaiset ovat syöneet omasta kuormastaan siitä lähtien kun valtio alkoi kovin ottein rohmuta Rukalla ja pakottamalla kunnan sijoittamaan kuntalaisten ja kuusamolaisjuuristen perintötilallisten kiinteistöveroja Rukalle sijoittaneiden hyväksi.

Milloinkahan Kuusamon kaupunki rohkenee tehdä puolueettoman tutkimuksen siitä, keiden laariin Rukalle sijoitetut verorahat ovat sataneet?

Viime vuosikymmenien kunnallispolitiikan karmea todistus on, että linjan Murtovaara-Kirkonkylä-Nissinvaara-Ruka-Alakitka itäpuolella ei taida olla yhtään toimivaa peruskoulun alakoulua. Tuo linja on sama, jonka Puolustusvoimat talvisodan päätyttyä asetti turvallisuussyistä asutustoiminnan rajaksi. Se raja toki murtui ja välirauhan aikana rakennettiin koko pitäjää Tarton rauhan rajoille asti.

Valtio rahoitti sotien jälkeen koko Kuusamon rakentamista. Onko valtio nyt syyllinen Itä-Kuusamon hylkäämiseen? Tuskin.

Mutta luonto on kaunis ja ihminen on yrittävä ja hyvä, kotiseuturakas. Tämän varaan on hyvä maata rakentaa. Mutta ongelmien ydin on Venäjällä ja Ukrainassa. Naton ja EU:n on lopetettava Ukrainan sota ja palautetta Ukrainan alueet Ukrainan kansalle.

Venäjä tottelee vain raakaa voimaa. Tämän ovat Orpon-Purran hallitus ja tasavallan presidentti Alexander Stubb ymmärtäneet ja johtavat Suomen valtiota, armeijaa ja kansaa kansan tahdon ja kansallisen perinteen mukaisesti.

Rukoileva ja työtä tekevä kansa ei huku!